Kamalaa kuin nopeesti aika rientää. No ei sitä itsestään kyllä huomaa, mutta kissasta...

Dommylle tuli 19.10.2009 kokonaiset seitsemän kuukautta täyteen ja tässä taas väliaikakuvaa pian entisestä pikku-ukkelista.

          Tässä ne lepuuttaa mun molemmat kullannuput, vasemmalla Hippi ja oikealla Dommy

Eikä liity tähän asiaan mitenkään mutta Tiitineitokainen aiheuttaa mulle taas kerran harmaita hiuksia... Että se kissa osaa käyttäytyä omalaatusesti ja niiiiin eritavoin kuin pojat. Kissat on käyneet koko kesän ulkotarhassa ja nauttivat siitä täysin siemauksin, pyytävät sinne edelleen päivittäin ja pääsevätkin. Pojat tosin tajuaa alkaa hakkamaan tassulla kulkuväylää auki jos ulkona alkaa satamaan vettä mutta mitä tekee tyty. EI NIIN MITÄÄN! Istuu sateessa ja laulu on valmis kun on siellä aikansa ihmetellyt. Persialaismainen karva on vaikeahoitoista (=ylipitkää, pehmeää, silkkisenhienoa ja helposti takkuuntuvaa) ja Tiiti ei todellakaan nauti kampaamisesta. Sen tietää miltä karva näyttää ja senkin tietää että ei sitä takkukasaa aukaise ainakaan hyvällä tahdolla. Otin avuksi ompeleenratkojan ja sakset...hmmm. Voin kertoa että kissa ei nyt näytä ihan parhaalta mahdolliselta...

Ja ainiin, pihassa kulkee (tuntematon) kiimaansa kiljuva naaraskissa. Dommyä ei kiinnosta vielä lainkaan -onneksi. Muuten karjuttaisiin taas meilläkin. (-kyllä sekin aika taas koittaa viimeistään alkuvuonna...)