Katselin tuossa pentukansiota, joka tuli meille kissan mukana aikanaan. Siinä oli kuva muutaman päivän ikäisestä kissastamme ja hänen vanhemmistaan ja muutamalla virkkeellä selitetty pentueesta. Lainaan tähän muutaman rivin Tanjan (kasvattajan) kirjoittamaa tekstiä. Kansio sisälsi myös taydelliset ruokintaohjeet ja vinkkejä muutenkin kissanhoidosta. Tietty kissaliiton pentuopas seurasi mukana ja oman kissan rekisterikirja. Kauppaan sisältyi myös vuoden jäsenyys PIROKkiin 8Pirkanmaan ritukissayhdistys) ja vuoden jäsenyys Pyhä Birman Kissa Ry;hyn. Mutta sitten teksteihin;

"Lilla rakas astutettiin hartaudella ja huolella Leevillä. Pariskunta vietti kiihkeän viikonlopun saunassamme ja Lilla alkoi paisumaan lupaavasti. Viikkoa ennen laskettua aikaa alkoi mätäinen vuoto ja lääkärillä päädytiin hätäsektioon. Kohdusta saatiin ulos viisi elävää pentua, pientä mutta pippurista.

Alkoi letkuruokinta tissimaidon lisäksi ja kaikki pennut alkoivat hitaasti nostaa painojaan ja lopulta imemään itse. Kaksi pennuista tarvitsi hieman enemmän apua, mutta hienosti hekin sitten loppujen lopuksi kehittyivät."

Aluksihan minä ihastuin siihen pentueen pienimpään... tuntui niin siltä, että avuttomin on se joka vaatii eniten huomiota ja hoivaa... Tämä siis ensimmäisen kerran pennut nähtyäni noin viiden viikon iässä. Sitten menimme toisen kerran katsomaan pentuja kuukautta myöhemmin, olin miettinyt etten sittenkään ota heikointa JOS sille vaikka olisi jäänyt sellaista haittaa mikä ilmenisi joskus vuosien päästä. Katselin pentuja hetken, ensimmäiseltä vierailulta toinen mieleeni painunut pentu oli meidän Omni, mikä valtava tahdonvoima pennulla oli jo reilun kuukauden iässä... Katselin pentua nyt uusin silmin ja siihen se tuli luokseni sormiani pureskelemaan ja tiesin; tässä olisi meidän uusi perheenjäsenemme.

"Pennut kasvoivat kovin kauniiksi ja mielenkiinnolla odotin mitä niistä kehkeytyy. Harmikseni sukat ja kiilat olivat sekaisin ja ainoastaan Oldsmobilelle kehittyi näyttelykelpoiset sukat. Tyyppi pennuilla oli kaikilla kohdallaan, samoin kuin luonne. Ehdottomasti rohkein pennuista on Outlander, ollen kokoajan sylissä kehräämässä. Omni on hyvin aktiivinen ja tutkiskeleva pentu, kun taas Opirus on se pentueen ihmettelijä. Oldsmobile on pikkuinen jekkuilija, joka ei usko yhtään mitään ja One, pentueen tyttö on hyvin itsetietoinen neiti näpsä."

Voi, näitä oli niin kiva lukea. Teksti sisälsi myös tiedon mihin kaupunkiin kukakin pennuista päätyi, tietysti vanhempien kuvia oli sikäli kivaa katsella, että iskä on väriltään punanaamio ja äiti lilakilpikonnanaamio eli kovin paljon vaaleampia ja erinäköisiä kuin meidän Hippu-Hipsis-Omni. Voi kun joskus saisi nähdä näista kaikista pennuista kuvat aikuisiältä...

Olisin laittanut teille nähtäväksi myös Hipsiksen muutaman päivän iän kuvan, mutta skannaamalla kuva meni niin suttuiseksi etten sitä tänne laita. Jos haluatte nähdä, niin klikatkaa tästä ja rullatkaa siihen asti kun tulee Omnin kuvat.

Tulipas tuosta aktiivisesta ja tutkiskelevasta luonteesta mieleen, että joku onneton syyskärpänen räpisteli meidän ikkanassa tänään ja se oli menoa sitten kun Hipsis sen huomasi. Kissaparka itsekkin luiskasti siinä tuoksinassa alas tietokonepöydältä makkarissa. Onneksi tosin pöydän ja ikkunan väliin, missä oli patteri, ettei ihan lattialle astikka. Sitten alkoi operaatio "kiusataampa isompia" ja Tiitu sai kyytiä kunnes ne hetken kuluttau painivat ja murisivat ja nyt nukutaan sitten sulassa sovussa vierekkäin.