Luminen aaumu sai minut senverta hämmennyksiin että hukkasin kissankin vaikken tajunnut niin tehneeni ennenkuin näin kissan ehkä tuntia myöhemmin pihalla... Ensireaktioni oli tietty kauhu, kuinka niin oli päässyt käymään!? Minä joka kuvittelen olevani tarkkaakin tarkempi sen kanssa ettei kissat missään tapauksessa pääse omin nokkineen pihalle. Tää oli kyllä ihkaeka kerta mutta kerta kuitenkin ja nyt oon varmaan jatkossa ärsyttävän varovainen ovien kanssa, mutta niin sitä pitääkin.

Kello oli jotain kax tai kolme iltapäivällä kun Hippis istui tuuletusluuklun edessä huutaen vaativalla äänellä tietä pihalle auki. Avasin ja jäin miettimään mikäs kissa siinä ikkunalaudalla koittaa päästä verkon läpi sisään. Hippis ei osoittanut mitään merkkiä huomanneensa "vierasta" kissaa, joten nostin sälekaihtimen ja katsoin uudelleen. Mitä per... TIITI! Ja kun kuunteli, niin anovasti toinen miukui päästä sisälle eikä raukkaparka tajunnut ettei siitä luukustä pääse kuin häkkiin ja takaisin. Minä kipaisin takaovelle, avasin sen ja samassa vilahti karkulainen sisään. Oli siinä sisäkissa kummissaan kun oli pihalle teljetty, eikä päässyt sisään. Tosin ei ole kissaa näkynyt enää tänään ainakaan minkään ovien lähistölläkään, tyytyväisenä on nukkunut sängyssä vaan. Onneksi meidän kissoilla ei ole muutenkaan tapana yrittää karata ovesta pihalle. Mikä lie extremefiilis Tiitin aiemmin päivällä yllättänyt kun senverta arahko katti ihan yksinään ulos päätti lähteä.

Tämän episodin jälkeen laitoin Hipille valjaat ja lähdettiin nuuskimaan uutta lunta. Ei tykänny, haisteli hetken ja pyysi päästä sisälle.

2079515.jpg                         Juuei!

2079514.jpg                 Routa se porsaan kotio ajaa... niin ja kissan. Tiiti.