Torstai 16.4.2009

Hotelliin saavuimme illalla vasta myöhään pörrättyämme kaupungilla monta tuntia joten uni maittoi hyvin ja aamulla soi kello jotta kerkeemme aamupalalle ja muutenkin, eihän sitä tämmöisessä kaupungissa malttanut nukkua puoleenpäivään.

     Tässä meidän hotelli, meillä oli huone kuudennessa kerroksessa ja ikkunat tuonne sivukadullepäin

     Minua hymyilytti nämä tekstit jokaisessa kadunylityspaikassa... eikö ihmiset muka tajua katsoa vasemmalle, oikealle tai kumpaankin suuntaan ennen kun lähtee ylittämään katua?

Me lähdimme taas liikenteeseen heti aamupalan jälkeen. Metrolla Piccadilly Circukseen ja sieltä ajattelimme suunnata jonnekkin ja lopulta sattuma puuttui peliin ja päädyimme kaksikerroksisella  bussilla Liverpool Street Stationille, mutta sitä ennen kerettiin käydä pällistelemässä Buckinghamin palatsin edessä ja sieltä metrolla vahingossa Big Benille ja silleen... Tykkäämme kulkea ilman tiukkoja aikatauluja ja nytkin ihan hyvin osuimme juuri niihin paikkoihin joita olimme ajatelleet että olisi kiva nähdä. Kyllä ihmiselle vois sattua hyviäkin extemporepäätöksiä ja päämäärättä metrolla ajeluita ;)

     Siellä sitä seistään jossain käsittämättömän syvällä maan alla Oysterkortti kädessä ja ootellaan metroa

  Trafalgair Square ja Ranjin takana National Museum. Me ei käyty museoissa, meille riittää niiden ihailu ulkoapäin ja niissä tuhrautuu liikaa hyvää aikaa jonka voi kyllä käyttää meille ominaisemmammallakin tavalla eli liikkuen ulkona ja nauttien ihmisten ja paikkojen katselusta, kaikki tyylillään

Tästä kulmilta nousimme bussiin ja ajelimme eteenpäin kohti Westminsteriä. Siellä nousimme bussista ja kipsutimme läheiseen kojuun jossa myytiin mm. teetä ja siinäkin hurahti varmaan puoli tuntia kun Ranji alkoi höpöttämään myyjien kanssa jotka olivat kotoisin Pakistanista ja Bangladeshista. Vieressä tanatti Westminster Abbey ja me läksimme kävelemään kohti Buckinghamin palatsia (ja matka osoittautui aikkas pitkäksi...) kummallakin kädessä jumalattoman kokoinen teemuki... Lontoossa näytti jokapaikassa saavan vain puolenlitrantuopin kokoisia tee- ja kahvimukeja.

  Buckingham Palace

 Big Ben.

Tähän tavallaan eksyimme kun emme jaksaneet enää kävellä takaisin Buckinghamin palatsista vaan otimme ensimmäisen eteemme osuneen metroaseman ja sieltä ensimmäisen junan joka kulki sinnepäin minne suurinpiirtein halusimme ja matkasimme muistaakseni yhden tai kaksi aseman väliä ja nousimme ulos ja kas kummaa edessämme seisoi Big Ben. Siinä oli myös pieni kahvila ja meillä nälkä ja jano kovasta kävelystä. Istahdimme hetkeksi ja mietimme mitähän seuraavaksi. Ranji halusi doubledecceriin ajelemaan, joten kävelimme lähimmämmälle bussipysäkille ja katsoimme minne kaikkialle siitä pääsee ja taas kerran sattuma ja onni matkassa huomasimme että yksi bussi menee Liverpool Street Stationille ja sinne halusin, sillä Brick Lane olisi lähellä ja sinne ehdottomasti halusin...

     London Eye, joka sijaitsi ihan Big Benin nurkilla. Tässä vaiheessa satoi jo vettäkin ihan kiitettävästi mutta onneksi se taas loppui kun matkasimme bussissa.

     Tässä istumme doubledeccerin yläkerrassa matkalla kohti Liverpool Street Stationia. Minä olin jo tässä vaiheessa sen verta poikki että taisin ottaa parin minuutin mikrotorkut Ranjin olkaa vasten...

Minun polveni oli jossain vaiheessa varmaan nyrjähtänyt ja harmitti ettei ollut askelmittaria mukana sillä olimme kävelleet jo tähän mennessä varmaan aika monta kilometriä, huom korostan sanaa MONTA... Polveni kiitti armosta tässäkin vaiheessa kun sai levähtään ehkä puolisen tuntia bussissa. Ja hetken päästä sama polvi taas huusi armoa... No joo, sisulla vaan eteenpäin, minä en ollut tullut Lontooseen asti valittamaan...

     Ei mikään viiden tähden paikka, mutta valehtelematta söin tässä koko reissun maittavimman ruuan. Ja sen täytyi olla hyvää sillä Ranji otti vielä paketillisen mukaankin ;) Meillä ei ole totuttu hienostelemaan...

  Matkalla kohti Brick Lanea ja taas täytyi kävellä ihan liikaa. Polvi valitti jo oikein kunnolla, mutta vatsa oli täynnä ihanan aitoa ruokaa niin sama se, ei annettu asian haitata.

  Nonnih, Brick Lane ja nyt varmaan moni ymmärtää miksi halusin tänne ;)  Täältä sain sitä kaikkea mitä halusin eli melkein mitä vaan intialaista mitä keksin haluta, löytyi täältä. Mukaan tarttui tietty Bollywoodlehtiä jokunen ja muutama elokuvakin. Ranji tankkasi kaupasta muutamia asioita joita kotikaapista oli päässyt loppumaan ja nyt kun ei olla Intiaan menossa niin mikä ettei. Ja lopuksi vielä pikkuiseen kahvioon, josta sai kaikkea ihanaa aasialaista mekeaa ja sitten oli jo kroppa ja mieli aika valmis palaamaan hotellille.(Ps. UK Stardust on paljon ohuempi kuin intialainen vastaava...miksi?)

Etsiessämme metroasemaa huomasin polveni olevan jo ihanasti turvoksissa ja se ei enää tahtonut taipua. Metroasema löytyi ja sitten lukemaan metrokarttaa mikä linja menisi mahdollisimman lähelle meidän hotellia tai missä pitäisi vaihtaa metroa. Pääsimme kuitenkin yhdellä metrolla suht liki, mutta nyt oli kyseessä asema jolla emme koskaan olleet olleet eli sekin näytti olevan virhearvio että ihan on hotellin kulmilla... Tai sitten polveni vaivasi jo niin paljon, että matka kuin matka alkoi tuntua loppumattomalta helvetiltä ja kaikenlisäksi jok'ikiseen metroon mennessä ja sieltä poistullessa on RAPPUSIA. Kivaa oli pomppia rappusia yhdellä jalalla kun toinen ei taipunut, mutta niin me taas perille päästiin. Huoneessa ensimmäiseksi katsoin polven kunnon ja samntien lähetin Ranjin apteekkiin ostamaan idealsidettä. Pakko oli saada jalka sellaiseen kuntoon että keinolla millä hyvänsä pystyisi vielä yhden kokonaisen päivän kulkemaan.

Pettyneenä tilanteeseen otin tunnin tirsat ja sisulla saatana laitoin siteen jalkaan ja taas illalla menoksi. Kyllä kestää vaikka sattuu, se oli kestettävä, kotona on aikaa sairastaa. Taas metrolla kupeksimaan joihonkin missä on ihmisiä, hieman kierreltiin mutta enemmän vaan istuttiin, Lontoo oli täynnä ihania kahviloita joissa oli mukavaa vaan istua ja seurata  kansan liikehdintää. Apteekissa kävin ostamassa paketillisen särkylääkettä. Kotimatkalla vielä pysähdyttiin poikkeamaan pubissa, ei Lontoossa voi käydä käymättä edes kerran pubissa! ;D Ranjille olutta ja mulle breezeriä ja tietty se kuuluisa fish&chips.

   Ei mikään kauhee baarikärpänen, yhden vaan otin

   Tää tais ottaa yhden ja toisenkin... takana London Pub

Ja vaikka teki kipeää niin ei haittaa... Huoneeseen nukkumaan ja tyynyt ei ollut pään vaan jalan alla ja se ei johtunut humalasta ;D Tarinaan tulee vielä yksi osa.