03.02.08 sunnuntai

Ilmastonmuutos on totta Intiassakin. En muista koskaan ennen täällä olessani, että olisi ollut näin viileät illat, yöt ja aamut. Ei missään nimessä kylmät, mutta totisesti viileemmät kuin ennen. Myös paikalliset sanoo että ois viilein talvi miesmuistiin...

Tänään siis on ollut sunnuntai ja olemme muistaneet pyhittää lepopäivän =o) Teimme sen rannalla. Rens antoi eilen Farukille (yksi vakioshackemme työntekijä) tehtävän pitää huolta että mulla on kaikki ok sillä aikaa kun hän itse on Keralassa. Faruk tekikin sen esimerkillisesti ja kävi aina aika-ajoin kysymässä onko kaikki hyvin ja tarvitsenko jotain. Tarvitsin vain tuoretta, puristettua papayamehua ja veg stuffed pappadameja.

Rannalta tultiin pois kolmen jälkeen. Pena istui koko ajan varjon alla ja on siitä huolimatta polttanut itsensä aika lahjakkaasti. Minä sitävastoin makasin kaikki tunnit auringossa, täysin ilman varjoa enkä ole palanut ollenkaan. No ehkä otsanahkaa kiristää hieman, mutta ei siis mitään ulkoisia merkkejä liiasta auringosta. Hassua miten eri ihmisten ihot voi käyttäytyä niin eri tavoin...

Neljän aikaan lähdin äitini seuraneidiksi parturiin. Tukka lyheni ja sai uuden värin 800Rs hintaan. Oli mielestäni intialaisenkin mittapuun mukaan aika kallis paikka, mutta toisaalta värikään ei ollut hennaa vaan ihan kansainvälistä väriainetta.

Auringonlaskun lähetessä lähdettiin kävelemään "meiltä" rantaa pitkin kohti Calanguten portaita. Mä tykkään mennä sinne aina sunnuntaisin kun silloin siellä on tosi paljon paikallisia (intialaisia) turisteja. On kerta toisensa jälkeen yhtä mielenkiintoista seurata kuinka intialaiset naiset läträävät vedessä kauniit sareet yllään... En pettynyt näkemääni tälläkään kertaa.

1313942.jpg     Minä ja niin moni muukin rantakävelyllä auringonlaskun aikaan

1313943.jpg    Tämä kuva on niiltä Calanguten portailta alaspäin

1313944.jpg        Mä vaan rakastan auringonlaskuja...

Parturissa oli muuten varmaan maailman tarkin hiustenvärjääjäpoika! Sama poika muuten nyppi eilen mun kulmat, tai ei nyppinyt vaan muotoili langalla niinkuin täällä on tapana tehdä. Poika kävi muutaman minuutin välein tarkistamassa värin kehitystä hiuksissa. Joka kerta tarkasti kamman kanssa myös juuret ja tiiraili niitä pää kallellaan suunnasta jos toisesta. Sitten ilmoitettiin kuinka monta minuuttia seuraavaan tarkistukseen. Tätä toistui monta kertaa.Tämmöiseen tarkkuuteen en ole koskaan ja missään ennen törmännytkään. Ja kun Intiassa nyt yleensäkkään ei olla mistään turhan tarkkoja, niin siksi tämä pisti silmään. Mutta työnlaatua seuratessani mietin, että tuo poika on oikea lahja sukunsa naisille (kauneudenhoidon ammattilainen) =o) Meille kanssa kotiin yksi sellainen kiitos!

Iltareissulla käytiin vielä syömässäkin. Häpeäkseni täytyy tunnustaa että söin pastaa... Häpeäkseni siksi, että mun tapoihin ei tosiaankaan kuulu mennä ravintolaan syömään jotain sellaista, jonka valmistaminen kotioloissakin on piece of cake, saati sitten Intiassa missä on tarjolla mielinmäärin ihania intialaisia ruolkia...Täten lupaan etten enää toiste tee noin hassua valintaa (ei mulla niitä vastaan mitään oo, jotka tykkää makaronista. Tää vaan vaikuttaa tosi tylsältä valinnalta Intiassa kun se ei ees oo intialaista ruokaa...)

Kotona keitettiin vielä iltateet ja kaffeet ja nautittiin niitä parvekkeella. Kohta voisi vaikka mennä nukkumaan. Huomenna saan mieheni takaisin Keralan pikavisiitiltä. No plans for tomorrow.