Tänään, kun kirjoitan tätä textiä, on perjantai 18.4.2008 ja olemme maanantaina lähdössä yllätysyllätys; INTIAan! En ole halunnut asiaa toitottaa täällä blogissa, palasimmehan edelliseltä Intian reissulta juuri helmikuussa.

Jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsin erään päivän tuoneen varsinaisen haasteen meille. Mitenkäs muutenkaan kun kyseessä on Intia. Olen aikojen saatossa oppinut että mitä vähemmän Intian matkaa varten suunnittelee, sitä vähemmillä yllätyksillä selviää (ja silti niitä riittää). Intiassa ei koskaan mene kaikki suunnitelmien mukaan eli miksi siis tehdä niitä!? Aina tulee joku säätöä vaativa juttu ellei ennen matkaa, niin viimeistään sen aikana ;o) Mulla on eräs taidemaalariystävä, jonka mottto on Hyvin suunniteltu on puoliksi pilattu. Se sopii yllättävän hyvin juuri Intiaan...

Me ostettiin liput Stokkan hulluilta päiviltä ja varattiin sisäiset lennot netin kautta heti samana päivänä eli jo viikkoja sitten. Mitä tapahtui sitten toissapäivänä (keskiviikkona 16.4)? Illalla myöhään tuli maili että SpiceJet on organisaatiollisista syistä peruuttanut Mumbai-Kochi ja Kochi-Mumbai lennot. Kivat niille. Koitettiin soittaa annettuun palvelunumeroon, mutta se ei luonnannut Skypellä, meillä soitetaan kaikki ulkomaanpuhelut Skypellä kun se on miljoonasti halvempaa kuin kännykällä. Onneksi mieheni sisko oli juuri saapunut Keralaan, soitimme siis hänelle että menisi sopimaan uusista lennoista SpiceJetin toimistoon, emmehän halunneet heittää jo maksamiemme lippujen rahoja kankkulan kaivoon... SJn mailissa kun ei mainittu mitään rahojen palauttamisesta, vain että lennot saisi vaihtaa mihin vaan lentoon tietyn ajan sisällä. Muttakun me halutaan lentää 22.4.08 ja Kochiin, ei mihin vaan ja joskus...

Preety (Ranjin sisko) hoiti asian sitten paikanpäällä ja saimme eilen uudet lentoliput välille Mumbai-Kochi. Paluulennon käymme sitten buukkaamassa itse kun olemme siellä. Aina jotain tämmöstä tapahtuu. Onneksi asia on nyt kuitenkin hoidossa ja toivoa sopii että saamme sopivan hintaiset liput sille päivälle kun palaamme Mumbaihin... Only God knows...

Miksi sitten jo toinen matka Intiaan jo näin pienen ajan sisällä? Ranji alkoi rakennuttamaan vanhemmilleen (ja meille) uutta kotia vajaa 2v sitten ja nyt se on valmis! 23.4. on avainten luovutus ja sen jälkeen koti siunataan asuttavaksi eli siellä tehdään Pooja ja me haluamme olla paikalla, olemmehan maksaneet sitä ja omaa asuntolainaa samanaikaisesti (selkä hiessä pitää sinun leipäsi tienaaman...), niin kyllä on pakko päästä tärkeimpään tapahtumaan mitä itse kodille tehdään (siis Pooja tehdään monessa eri yhteydessä yleisestiottaen). Ja sitten järjestetään Housefarming-tilaisuus, johon kutsutaan sukulaiset, ystävät ja naapurit ja kaikki... Mutta luulen ettei mieheni perhe halua tehdä sitä ihan noin isossa mittakaavassa vaan empä tiedä vielä... Tuntuu muuten hassulta kirjoittaa tulevaa kun sitten kun tän textin aion julkaista, on se jo mennyttä aikaa.

Tätä tapahtumaa varten myös Ranjin sisko saapui miehensä kanssa Dubaista Keralaan. Vain yksi lapsista puuttuu sillä hän kun ei asu Intiassa niin paiskii töissä siellä missä paiskii. Mä olen aivan ihastuksissani näkemään tämänkin toimituksen. Hinduilla on niin paljon kaikkia toimituksia, jotka poikkee todella paljon niistä mihin itse olen kasvuympäristössäni tottunut. No poikkee todella paljon niistäkin mihin suomalaiset hare krishnat ovat tottuneet ettei sillä.

Mutta tästä alustuksesta herää taas matkapäiväkirjani eloon. Vaikka matka tälläkertaa on ihan superhyper-lyhyt, niin ei sitä auta jättää kirjoittamatta. Haluan vanhana kuulla kun joku minulle näitä lukee (ellen vaikka itse pysty lukemaan), muistaa sitten että muistoissa on paljon sydäntä lähellä olevia tapahtumia ja ihania muistoja. Vaikka kaikenlaista karvastakin tapahtuu aina, niin siitä huolimatta aika aina kultaa muistot! Siitä olen todella pahoillani, etten ole kotona kun Hippis täyttää yhden vuoden ja sama päivä on vielä isäni poismenon päivä... Vaan juuri sinä päivänä lennämme jonnekkin lentokoneella eli olen itsekkin pilvien päällä muistelemassa isääni. Delegoin jonkun viemään haudalle kynttilän, vaikka tärkeintähän on ajatella asiaa, isäni asuu aina sydämessäni ja on siten mukana kaikkialla missä kuljenkin.