22.04.08 tiistai

Saavuimme Mumbain international lentokentälle paikallista aikaa 06.10. Astuessamme koneen ilmastoidusta tilasta pois, läimähti kasvoillemme heti ja varhaisesta aamusta huolimatta kosteus, kuumuus ja Intian tuoksu. Kaikki Intiassa joskus käyneet tietävät mitä tarkoittaa Intian tuoksu lentokentillä. Intian lentokentillä on aina samanlainen ominaistuoksu.

Kolmessa vartissa oltiin jo päästy kotimaan terminaaliin (vaikka kaikki paperimme kerittiin tarkastamaan jo viiteen kertaan! Kumma kun Suomessa pärjää maahantullessa yhdellä tarkastuksella...), aamulla ei ollut ruuhkaa, ei ainakaan tänään. Siinä vaiheessa kun siirryimme kentältä bussiin, joka kuljetti meidät toiselle kentälle, löi todellinen kuumuus päällemme. Kello oli vasta aamulla puoli seitsemän, mutta lämpöä oli jo 29 astetta. I-HA-NAA, nyt pystyn jo hymyilemään helmikuun palelemiselle tässä samassa maassa. Nyt istumme kotimaan terminaalissa, aikaa Kochin koneen lähtöön on monta tuntia. No mutta, tuskin me täällä istutaan odottamassa yhteen asti, jolloin meidän lennon lähtöselvitys alkaa, lento lähtee siis vasta kolmelta. Sitäpaitsi mun on kylmä kentän sisällä, miks ihmessä ilmastointilaitteiden pitää huutaa täysillä???

Hassu olo. Ei tunnu tavallaan ollenkaan Intialta kun ei ole ruuhkaa eikä sitä yleistä hälinää. Ja ekaa kertaa Intian lentokentällä voin sanoa kuulevani kuulutuksetkin ihan selvästi! Äsken tuli poika myymään teetä termoskannusta, ostettiin. Tee on kyllä Intiassa juoma nro1 ja samanmakuista ei saa Suomessa vaikka miten yrittäis. Johtuu varmaan erilaisesta maidosta.

1518558.jpg    Rauhallinen aamu Mumbain kotimaanterminaalissa

Rens lähti selvittämään SpiceJetin toimistoon meidän peruuntuneiden lippujen rahanpalautusta. Ja tuli just takaskin, rahat on nyt palautettu luottokortille. Hieno homma. Tässä odotellessa ois nyt kyllä aikaa käydä hoitaan paluulennotkinkin Mumbaihin.

 

klo 14.12

Nyt jo odotellaan lentomme lähtöä Kochiin. Ollaan päästy vihdoinkin matkalaukuista eroon ja käyty turvatarkastuksessa. Vasta tarkastusten jälkeen löytyi kentän lehtikioski, sain Bollywood-juoruja lopulta käteeni. Ois odottelu sujunut mukavammin jos lehtiä ois myyty jo aikaisemmassa vaiheessa...

Odottelu oli tylsää. Vaikka tämä on hieno, uusi terminaali, niin ei mitään ajankulua paitsi yksi teepuoti! Sai sieltä leipiäkin, mutta en mä Intiassa haluu leipiä syödä... niitä voi syödä kotonakin. No, se pulju ei tienannut meiltä mitään muuta kuin ne kaksi teekuppia, vaikka pitkän odottelunmme vuoksi olisimmekkin voineet olla potentiaalista ostovoimaa. Emme myöskään lähteneet taksilla keskustaan kun kaikkien matkatavaroiden kanssa ei ole niin helppo lähteä  ihmisten keskelle. Kävelymatkan etäisyydeltä löysimme ruokapaikan nimeltään Balaji ja sieltä löysimme juuri sitä ruokaa mistä koto-Suomessa saa vaan haaveilla, kunnon intialaista ruokaa! Sain siis tämän reissun ekan vada-sambarin, ou jee!

1518612.jpg                      Vada-sambar =herkku!

Pihalla on KUUMA, istuskeltiin siellä aikamme ja tultiin hetkeksi sisälle viilenemään ilmastoituun tilaan. Tosin mä tykkään ennemmin vaikka hikoilla pikkasen kuin palella kun kerta Intiassa ollaan, täällä kuuluukin olla lämmin. Sitten taas ulos, sitten Balajiin ja sitä rataa...

1518561.jpg Terminaalin edestä löytyi puistoa

1518597.jpg

1518594.jpg        Kotimaan terminaalin saapuvien ovi Mumbaissa

Tunnin päästä lähtee kone (Jet Airways) kohti Kochia. Eikä olla vieläkään varmoja mennäänkö hotelliin vai Ranjin kotiin yöksi (siis se koti vielä, jossa vanhemmat -amma ja achan- asuu vuokralla vielä tällä hetlellä kunnes muutto uuteen kotiin, vaan kaipa tuo selviää muutaman tunnin sisään. Preety (Renssin sisko) on tulossa meitä vastaan lentokentälle.