09.02.08  lauantai

klo 21.50   Viimeistä iltaa Goassa. Miksi piti olla näin lyhyt aika lomalle tänä vuonna??? Mä oisin jaksanut löhötä rannoilla vielä viikkotolkulla... Niin vähään tällä kertaa oisin tyytyväinen.

Käytiin juuri syömässä koko porukan voimin. Oli Keralan pojille uusi makuelämys ja ei vienyt kieltä mennessään. Musta tuntuu että 90% keralalaisista ei saa nautintoa muusta kuin etelä-Intian tooosi mausteisista ruuista... (mutta ne kyllä onkin hyviä, munkin suomalaisessa suussani).

Päivä vietettiin tottakai taas rannalla. Pakko koittaa imeä kaikki auringonsäteet, joita täällä on tarjolla kun Suomessa niistä ei ole ainakaan runsaudenpulaa...  Mehän ollaan rannalla aina oltu samassa Shackessa, niin viime vuonnakin ja edellisenä ja edellisenä ja ja ja ... Ollaan tultu siihen tulokseen, että siinä on jo tutut työntekijät ja päästään itsekkin helpommalla kun ei tartte kerta toisensa jälkeen selitellä uusille ihmisille ketä me ollaan, mistä me ollaan, missä me ollaan tavattu, ollaanko naimisissa, kuinka kauan, mitä, miten ja miksi... Nämä ihmiset tietää meistä tarpeeksi ja aikaa ei kulu  uteluihin tai selityksiin, vaan saa keskittyä olennaiseen ;o) Itseasiassa tuntuu kuin nää myyjät ja hierojat ois jo niiiin tuttuja, ei ne koita väkisin myydä meille enää mitään, istuvat joskus kanssamme vaan puhumassa niitä näitä ja mikä tärkeintä käyttäytyvät kuin ystävät johtuen monen vuoden aikaisesta suhteesta. Jos menis johonkin uuteen paikkaan, ni ois heti alux kauhee määrä porukkaa yrittämässä myydä jotain, ihan mitä vaan kunhan ostetaan. Se ei oo kivaa... Kaikista "läheisemmiksi" näistä on kai tulleet Anita ja Faruk, mukavia ihmisiä kummatkin.

1320990.jpg  Puun oksien taakse jää meidän vakkarikioskimme, josta haimme päivittäin lehtiä ja muuta pientä, siellä on myös puhelimet ja netin käyttömahdollisuus. Kuva otettu meidän parvekkeelta.

1334417.jpg   Jos näkyis, niin oikeass kulmassa kasviston takana on meri. Kuva meidän katolta.

1334430.jpg   Tämäkin meidän katolta

Illan lähestyessä käytiin vielä tekemässä viimeiset ostokset, ruoka- ja juomapuolta kotiin vietäväksi. Sitten piipahdin leikkauttamassa hiukseni, tuhoa kärsineet hiusten latvat saivat kyytiä. Traditio, jonka toistan jokaisella Intian reissulla, on meinaan hiukka eri hintaluokkaa kuin kotipuolessa.  Tosin nyt oli kallis parturi (listahinnat kuitenkin oli ikkunassa eli ei huijausta),. En ole koskaan aiemmin maksanut kokonaista 150Rs hiustenleikkuusta Intiassa, aina ennen ollut luokkaa 40-60 rupiaa... No mutta, ei se silti ollut kuin hieman roheat 2,50€ eli ei kuitenkaan lainkaan kallis siinä mielessä kuin Suomessa. Haastateltiin poikaa joka hiukseni leikkasi, oli käynyt Mumbaissa kaksivuotisen koulun kaikkeen kauneudenhoitoon liittyen. Ja sen kyllä huomasikin, ei leikannut vain silmämääräisesti huonoja latvoja pois vaan ihan kerros kerrokselta kävi koko pään läpi. Maksoin ilomielin pyydetyn hinnan. Intiassa läheskään kaikki kyseistä työtä tekevät ei ole käyneet minkäänlaisia kouluja työhön liittyen. Tottakai tekemällä oppii, mutta mielelläni maksan henkilölle joka on jaksanut opiskellakkin. Sitäpaitsi vois olla katastrofi joutua aloittevan saksijaharjoittelijan käsiin...

Tänään keskusteltiin rannalla Kadeeshin ja Mujeebin (Renssin Keralaystävät) kanssa eri kielten sanoista tai samankaltaisista sanoista. Laitampa tähän loppuun pari esimerkkiä. Kaikkihan tietää mitä puuro on Suomessa. Keralassa sanan merkitys on tosi kaukana meidän oppimasta, siellä se tarkoittaa naisen sukupuolielintä (ei siis kirjoiteta samalla tavalla, mutta lausutaan). Samalla tasolla pysytään, palli (pallit) tarkoittaa Keralassa kirkkoa, moskeijaa, temppeliä jne. Mujeeb asiaa mulle selitti ja sanoi että there is christian pallit, hindu pallit and muslim pallit. Juu niin meilläkin, jokaisella on omansa ;o)

Huomenna taas kohti Delhiä sitten.