Tänäiltana sitten teatteriin hankkimaan taas uusi kultturelli kokemus. Mennään Ranjin kanssa katsomaan näytelmä nimeltä Nimeni on Reino (kerron sitten myöhemmin mikä oli mielipiteeni näytelmästä). Varatut liput tulee yleensä noutaa viimeistään kaksi arkipäivää ennen esitystä. Tiistaina vielä olin kahden vaiheilla mennäkö vai eikömennä. Jostain syystä ei ole sellainen fiilis että tämä veisi jalat alta, mutta toisaalta ollaan totuttu lähes kaikki teatterimme esitykset käymään katsomassa... (ei siis kaikki, vaan lähes). No mutta, ei kandee heittää kirvestä kaivoon, avoimin mielin vaan katsomaan ja odottamaan mitä tuleman pitää. Silti häiritsee tunne että jokin vaan tökkii jo etukäteen...

Huomenna on sitten perjantai ja mulla hammaslääkäri aamulla 9.30. Kauhistuttaa kun tiedossa on isompi operaatio ja tiedän että koko turpa puudutetaan ja sitten iltapäivällä ois ne uuden asunnon kauppakirjojen allekirjotukset. Siis hammaslääkäri ei mitenkään kauhistuta vaan ajatus etten kykene kaupantekoon mukaan. Täytettiin kyllä jo valtakirja että Ranjilla on oikeus allekirjoittaa paperit minunkin puolesta jos niin huonosti todella käy etten iltäpäivä neljän maissa kykene ilmestymään paikanpäälle eli nou hätä. Haluisin vaan olla itsekkin siellä kun kummiskaan mistään ihan pikkujutusta ei ole kyse...

No eipä tässä sen kummempia kuulumisia paitsi että mulla on kiljuva nälkä ja laiska olo että ei viitsis edes syödä saati tehdä ruokaa... Hankala yhtälö, mutta koitan saada asian ratkaistua jotennii ;o)