on aivan suunnattoman kaunis kissarotu ja lukemani perusteella myös luonne miellyttävä. Rodun ominaispiirteisiin (rotustandardeihin) kuuluu mm. safiirinsiniset silmät ja naamioväritys (ei kuitenkaan mustanaamio... -vitsivitsi- huono sellainen myönnän...) Kumman itse huolisit kotiisi??? Itse en ole koskaan ihannoinut sukkahousuja käyttävää miestä...

                    KUVAT POISTETTU!             

Nyt onkin oma birma harkinnan ja hankinnan alla. Väriksi haluaisin ruskea- tai sininaamion, koska ne vaan yksinkertaisesti miellyttävät silmääni eniten. Toki asia varmistuu vasta kissan myötä, ei se väri kissan luonteeseen ole sidottu ;) Palaan vielä tähän aiheeseen kun on pentu varattu.

Birmat ovat syntyessään "suurinpiirtein" valkoisia (niin olen ainakin ymmärtänyt..) ja värit kehittyvät hitaasta eli pennusta ei voi heti varmaa väriä sanoa. Tietysti asiantunteva kasvattaja tietää vanhempien geeneistä mitä mahdollisia värejä pentueeseen voi tulla... siinä siis yksi syy, miksi luulin aikanaan eli kauan sitten ehkä jo löytäneeni mahdollisen pennun meille. Sitten osottautuikin, että väri oli "väärä"...eli ei sitä, mitä silloin toivoin ja asia sai jäädä odottelemaan. Mutta hyvähän se vaan on että ajan kanssa etsii, saa sitten sellaisen joka miellyttää ja päätös kissan ostamisesta varmistuu ajan myötä. Nyt siis vielä unelmoin, mutta kyllä se vielä joku päivä on totta, I hope so. Viime viikkoinen rotukissanäyttely Tampereella ei ainakaan vähentänyt ihastustani rotuun. Nyt on aika kokeilla uuden rodun kanssa, sillä persialaiskissa meillä on jo ollut (R.I.P.) ja sen turkki oli uskomattoman työläs hoitoinen. Rakastan persialaisen naamaa, se on niin tyly ilme, ettei sitä voi kuin huvittuneena katsella... Meidän Pertsa oli ihana karvapallo (rekisterikirjassa nimi oli Birdhills Chico Chantal)!