Aktiivisuutta
 peliin
 

Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettu,
intialaissyntyinen Ranjith Kumar Prabhakaran
kaipaa ihmisten arkeen enemmän iloa
ja päätöksiin inhimillisyyttä.

Hämeenlinna
 

Marjatta Hinkkala

 

Rivitalossa sijaitsevan kodin ovelle johtava polku on siistitty lumesta ja pihalla lyhdyissä palavat kynttilät. Otteista näkee, ettei villapipoon ja lämpimiin käsineisiin sonnustautunut mies huhki lumilapion varressa ensimmäistä kertaa.
Yhtä suurella tarmolla kaupunginvaltuustossa ensimmäistä kauttaan istuva Ranji tahtoo tarttua yhteisiin asioihin.
Erityisesti hänen mielensä päällä ovat vanhusten asiat, maahanmuuttajien huolet ja syrjäytyneet.
Tällä hetkellä valtuutettu Ranjith Kumar Prabhakaran työskentelee vakivirassa lähihoitajana Hämeenlinnan Voutila-keskuksessa.
– Suomeen tullessani en ollut varma jäämisestä, mies sanoo.
Hän on kuitenkin panostanut kieliopintoihin tosissaan. Hänellä on ollut kova into hallita suomenkieli ja perehtyä maan kulttuuriin.
– Olen kokenut, että kielitaito on onnistumisen salaisuus. Jo muutaman kuukauden opintojen jälkeen mietin ihan omalla maalaisjärjelläni kouluttautumista lähihoitajaksi. Ensin tutustuin omin päin eri vanhainkoteihin, siitä jatkoin perehtymistä suomalaiseen työkulttuuriin Kiipulan aikuiskoulutuksessa ja työharjoittelussa Nuutin Tuvassa. Ammattiin valmistuin lähihoitajakoulutuksesta koulutuskeskus Tavastiasta vuonna 2006.
– Niin vanhukset kuin työkaverit ovat ottaneet minut vastaan tosi hyvin, mies kiittää.
 

Yksilöllistä
hoivaa
 

Kunnallispolitiikkaan, eri tahoille yhteiskunnallisiin tehtäviin ja lisäksi vapaaehtoistyöhön Ranjia ovat ajaneet kiinnostus osallistua ja vaikuttaa asioihin.
– Minua herättelee halu tuoda esiin erityisesti heikossa asemassa olevien tilannetta, ehkäistä ihmisten syrjäytymistä.
Suomeen ja täkäläiseen vanhusten kohteluun Ranji kaipaa kipeästi kulttuurin muutosta. Heiltä näyttää kadonneen sosiaalinen elämä ja sen myötä ilo.
– Vanhukset eivät saisi olla vain kustannuskysymys.
Ranji on vakuuttunut siitä, että ihminen tarvitsee loppuun saakka toisten huomiota, vaikka laitoksessa hoito olisi miten hyvää. Hoitaja ei korvaa omaista, eikä huipputekniikka ihmistä.
– Intiassa vanhukset hoidetaan kotona kunnioitettuina henkilöinä. Koti on meille jokaiselle rakas paikka asua, niin myös vanhuksille ja mahdollisimman pitkään.
Ranji haluaa uskoa, että auttamisen halu on meillä geeneissä asti. Niin monet ovat ottaneet vanhusten asian sydämen asiakseen.
Hänen ideoimansa vanhusten ulkoilutustapahtumaan kaupungissa osallistui tänä syksynä jo 17 eri järjestöä esimerkiksi Hämeenlinnan Zontayhdistys ja Mamit.
– Ensi vuonna mukaan vanhusten elämää ilahduttamaan ovat lupautuneet muun muassa kaupunginjohtajat ja HPK:n lentopalloilijat.
 

Esimerkkinä
kansalaisille
 

Politiikkaan mukaan lähtenyt ja Vuoden 2009 positiivisen tittelin saajaksi kaupunkilaisten valitsema Ranji sanoo haluavansa olla tekemisillään esimerkkinä muille ja tehdä niin myös valtuutettuna.
– Jos siihen ei yhteisistä asioista päättäjänä pysty, pitäisi siirtyä pois päätöksenteosta.
Omia akkujaan kaupunginvaltuutettu sanoo lataavansa suhtautumalla asioihin positiivisesti. Positiivisen näkökulman hän pyrkii löytämään myös keskustellessaan kaupunkilaisten kanssa.
– Ihmiset tulevat juttusille niin torilla kuin uimahallissa ja avannon reunalla – yhteyttä otetaan myös sähköpostilla.
Hämeenlinnalaisten valtuutettujen Ranji uskoo vilpittömästi pyrkivän toimissaan ja päätöksissään kaupunkilaisten parhaaksi.
Isoja päätöksiä – kuten esimerkiksi koulujen lakkauttamisia ja laitoshoidon karsimisia, ensikauttaan istuva valtuutettu pitää valtakunnallisena linjauksena.
– Päätöksiin pitäisi kansalaisten sanoa sanansa ja osallistua entistä aktiivisemmin.
Lumitöihin kotipihallaan ryhtynyt Ranji ei enää kuvittelekaan tepastelevansa keskellä talvea kesäkengissä, kuten tapahtui hänen tullessaan maahan vuonna 2001.
– Ensimmäisen kosketukseni lumeen sain heti lentokentällä. Satoi lunta ja pakkasta oli kaksikymmentä astetta. Näinä vuosina olen oppinut pitämään pohjoisen neljästä vuodenajasta. Ilma täällä on puhdasta ja raikasta.
Pohjoisen kylmään talveen miehen toi rakkaus. Toisensa hämeenlinnalainen Minna Eklöf ja Ranji kohtasivat Intiassa, miehen synnyinmaassa.
– Kaiken takana on Minna. Ensimmäiset suomenkieliset sanani, jotka opin, olivat: Minä rakastan sinua, mies paljastaa hymyillen.