Aina ei kissan omistaminen ole pelkkää iloa, riemua ja rakkautta... Mistähän aloittaisin...

Aloitan makaronilaatikosta, mikä sinänsä ei liity tähän kissa-asiaan ollenkaan, mutta pääsen siihenkin sitten lopulta. Eilinen oli kokonaisuudessaan typerä päivä, mikään ei innostanut, enempikin otti pattiin. Tein kuitekin makaronilaatikkoa miehelleni, koska hän oli sitä toivonut. Se onnistuikin ihan hyvin, paitsi että sitä tuli ihan jumalaton määrä kahdelle ihmiselle... Katsoin vain määrät pussin takana olevasta ohjeesta ja sovelsin itse hieman muita aineita joukkoon. Lopputulos oli yksi iso lasivuoka ja kaksi pienempää kertakäyttövuuallista ruokaa. Mä en pakasta kotiruokaa koskaan, sillä mun suussani pakastettu ja sulatettu ruoka ei ole enää hyvää eli viestin ystävälleni josko hän haluaisi osan laatikoista. Jep, Talle huoli yhden ja olin siitä kiitollinen.

No eipä olis päivällä vielä uskonut mihin tämä makaronilaatikko yön mittaan johtaa... Talle ja Jarmo kotiutuivat yöllä yhden aikaan ja menin terassille antamaan laatikon. Siinä sitten tietty vaihdettiin muutama sananen ja jostain syystä mieheni oli herännyt toisessa huoneessa ja ihmetteli kun en vastannut huhuiluihin ja tuli katsomaan mikä oli homman nimi. Nähtyään minut terassilla jutskaamassa näiden kahden kanssa Ranji painui takaisin nukkumaan silmät ristissä syvästä unesta. Ei sitten huomannut lukinneensa minut ulos terassille... Koitettiin soittaa Ranjille että tulee avaamaan oven, mua ei ehkä kiinnostanu nukkua pihalla yön yli kun ei ollut enää lämminkään. Ranjilla känny äänettömällä kun aamulla kello soi kuudelta että töihin kerkee. Onneksi Talle ja Jarmo olivat siinä eli pyysin Tallea menemään koputtamaan meidän makkarin ikkunaan talon toiselle puolella (tässä tapauksessa hyvä että asutaan maan tasalla). Pääsin siis sittenkin yöksi sisälle ;o) Meidän terassilla on muuten korkeahkot aidat eli itse niiden ylitäminen olisi ollut hankalaa ja eihän mulle tietenkään kotiavaimia taskussa ole kun terassille menen eli pihalla oisin ollu edelleen. No, loppu hyvin kaikki hyvin (siinä vaiheessa ainakin).

Sitten se kissa... Voi että on kivaa omistaa kissa, jolla sattuu olemaan ripuli... Tietenkin tämä kyseinen kissa tällä kertaa oli Tiiti, meidän kakkapyllymme. Tiitillä siis on niin pehmeät ja pitkät karvat, että aina joskus niihin jää "pastilleja" kiinni. Semmosta peppua on sitten kiva pestä kun Tiiti ei voi sietää vettä, mutta tuskin se kakkasesta pepustakaan tykkää... Me siis aika-ajoin leikataan takapuolesta, hännän alta karvoja lyhemmiksi, että ei tarttuisi tavarat niin helposti kii. Nyt oli onneksi leikattu juuri pari päivää sitten eli muuten ois varmaan housut olleet ripulissa... (yäks).

Menen aamuviideltä vessaan ja huomaan tämän ongelman. Olin herännyt äitini tekstiviestiin juuri, koska he olivat saapuneet lentokentälle ja oli tullut kysyttävää hänelle. Vessassa kammottava haju, jonka vain ripulikakka voi tuottaa. Haju oli kumman voimakas verrattuna siihen, että vadissa oli vain yksi jätös. Siivosin sen ja mitä ihmettä; haju ei häviä lainkaan. Alan etsiä lähdettä ja löydän sen maailman parhaasta paikasta; saunan lattialta, lauteiden alta, perimmäisestä nurkasta ja vielä siltä puolelta missä ei ole valoa. Ou jee!!!

Siinä sitten siivosin ja ei ollut helppoa kun se oli kerennyt jymähtämään lattiaan kiinni oikein kunnolla. Oli pakko mennä konttaamaan harja kädessä lauteiden alle paskaa jynssäämään... Voitte kuvitella etten hihkunut riemusta. Siinä loppui sitten ne unet ja nyt oon ollut hereillä aamuyöstä asti vaikka nukkumaankin pääsin vasta puoli kahden maissa, voi tulla tarvetta nokosille päivän mittaan. Toivon ja rukoilen, että ripuli olisi ohi tältä päivältä (tai ei niin väliä vaikka ainiaaksi), toivon todellakin. En jaksa enää siivota kakkoja ainakkan vadin ulkopuolelta. Toisaalta oli siinä munkin vikaa kun illalla pesin toisen vadin ja en ollut sitä laittanut esille pesun jälkeen... tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sen sain tuta.

867401.jpg   Iki-ihana kakkapyllymme...

Toivottavasti tämä päivä ei mene ainakaan kurjemmaksi!