Ainut kiva asia syksyssä on värit, mutta jos niin vähään jää niin niillä ei kauaa juhlita...

Olisin halunnut jo muutamaan otteseen mennä mökille kuvaamaan ruskan värejä järvimaisemissa. Ei vaan olla saatu aikaiseksi lähteä sinne asti... Ja kaukana onkin, 25 kilsaa ihan matkaa yhteen suuntaan... ;o) On niinkuin koskaan ei olisi aikaa ja sitten kuin olisi niin ei jaksaisi. Tää on tätä syksyn tuomaa saamattomuutta, ei muuta.

Miksi lapsena ruskakin näytti kauniimmalta? Miksi lapsena kaikki oli mukamas paremmin ja parempaa kuin nyt??? Miksi lapsena haluaisi jo olla aikuinan ja aikuisena taas lapsi? Mä ainakin haluisin hetkittäin olla lapsi, jolla ei ole laskuja, töitä ja muita aikuisten huolia, kukapa ei...

Alla kuva takapihaltamme eilen. Pensasaidassa näkyy ruskan värejä. Maassa on (naapurin) vaahteranlehtiä. Hassua on se, että osa auringonkukista alkoi vasta kukkimaan. Ne varmaan aistii kuinka kaipaan kesää ja jättivät kukkimisen siksi näin myöhään...

1951895.jpg