Ei tiedä itkeäkkö vai nauraa... Mulla on ollut kissoja siitä lähtien kun 70-luvulla menin kouluun. Yksikään ei ole koskaan saanut aikaan mitään TODELLA suurta vahinkoa, ei pahemmin pieniäkään (luonteikkaita on ollut ja yksi oli kovempi vahti kuin ehkä koirakaan voi olla, mutta siltä puuttuikin puolet aivoista... selvisi ruumiinavauksessa). Esim tapetit ja verhot on saanu aina olla rauhassa ja olen ihmetellyt kun niin monet ihmiset valittaa kissojensa tekevän moisia tuhoja.

Ei sais nuolaista ennenkun tipahtaa ;D Eilen lähti keittiöstä verhot komeesti alas kun siinä roikkui reilu kolme ja puoli kiloa kollinpoikaa... Ei mitään vahinkoo, senkun laitan sen takaisin. Toisaalta nyt on hyvä syy pestä verhot kun toinen puoli on jo autettu alas... ;) Tosin toivon ettei tästä tule tapa...

                          Verhoveijari Dommy nuoleskelee tyytyväisenä itseensä huuliaan...

  Jos on Pikku-Dee viikari energiaa ja riehumista täynnä, niin Hippis sitävastoin on oikein rauhallinen herrasmies tätänykyä. Kastrointi teki kollistani tavallistakin hellyydenkipeämmän sylikissan, tosin kyllä se huuto kesti vielä pallien häivyttyä reilun kuukauden ;D