Kissa on nyt ollut muutaman tunnin kotona ja kaikki mennyt aivan mainiosti. Laati käväisi katsomassa, totesi vissiin että vai niin ja ahaa ja meni ruokakipon kautta nukkumaan, aika cool heppu. Tiitu ja pikkuveijari ovat murisseet toisilleen mutta mitään nujakkaa ei ole syntynyt.

Että voi kissoista lähteä ihmeellisiä ääniä! Ei se ollut varsinaista murinaa, mutta en keksi mitään sanaa kuvaamaan ääntä. Tiitu oli utelias uutta tulokasta kohtaan ja pikkupoika kai hieman pelästyi "isoa" ja uutta kissaystävää ja sitten se onkin ollut molemminpuolista toistensa ihmettelyä... Kyllä tästä vielä hyvä tulee, tunnen sen "munaskuissani" ;o)

Nyt nukkuu pikku Ommi (rekisterikirjassa nimi Omni) samalla sylissäni kun tätä kirjoitan. Tiitu metrin päässä sängyllä. Tämä ipana on oikein reipas poika ja tutki jo kaikki huoneet, söi ja asettui taloksi. Harmittaa kun en muista mihin olen laittanut kameran... ois ollut niin kiva napsia ekan päivän kuvia. Nooh, saattaa olla autossa tai miehen repussa muttakun se mies on töissä iltaan asti. Huomenna sitten.

Nyt on kotinimi hakusessa. Itseasiassa mulla oli hyvä nimi jo valmiina, mutta voipa olla etten sitä ota käyttöön. En mainitse vielä nimeä, sillä aika näyttää. Kissalla pitää olla itsensä näköinen nimi ja tässä muutama päivä seuraillaan pojan touhuja, niin kyllä se sitten paljastuu onko hän XXX;n oloinen ja näköinen otus. Ja toisekseen en halua että kissoillamme olisi mikään maan yleisimmistä kissojen nimistä, ei niissä mitään vikaa ole mutta ei sovi meidän perheeseen kisut eikä misset senverran ollaan itsekkin värikästä ja outoa porukkaa. Ja ihmisen nimeä en myöskään halua kissalle antaa, ei niissäkään vikaa ole mutta meillä haluan että kissalla on kissannäköinen nimi (niinkuin tähänkin asti eli Laati, Tiitu, Mölli ja Cipro). Kyllä se muotoutuu suussa pikkuhiljaa. Tiitua meillä on aina kotona kutsuttu nimellä Pikkuinen... ei se enää niin pieni ole mutta koska sellainen kutsumanimi muotoitui kissan ollessa vielä pikkuinen, niin on se jäänyt tähän päivään asti osaksi juttujamme. Se vasta olisi koomista, jos siitä ois kasvanu extraiso kissa...

Exäni kaverilla oli kaksi mäyräkoiraa; Ykkönen ja Kakkonen. Ykkönen oli Ykkönen, koska se oli aina ensimmäisenä ruokakupin ääressä eli Kakkoselle jäi luonnollisesti nimeksi Kakkonen ja yhtä luonnollisesti se oli myös laihempi. Ykkönen oli kuulemma suhteellisen pulska koiraksi. ;o) Tämä vaan aasinsiltana eläimen persoonallisista nimistä.