En ole vielä halunnut tossa blogini normiosassa julkaista mitä Hippiksen suhteen on par'aikaa menossa eli kirjoitan tänne sivu-osioon ja julkaisen jahka kaikki on valmista kerrottavaksi julkisesti.

Hippis siis on pääsemässä astumaan erään naarasbirman ja sen homman eteen on tehtävä kaikenlaista. Tosi mielenkiintoista hommaa, tuntuu hyvältä saada tehdä työtä tämän asian eteen ja nautin joka hetkestä ja erityisesti nautin siitä, että saan tämän kokemuksen ja tietoa sitä kautta.

Heti alkuun lienee tarpeen myös kertoa, ettei Hippis saa oikeutta kuin yhden pentueen isukiksi. Miksi? Koska meillä ei ole näyttelytitteliä, jonka saavutettua saa oikeuden olla useamman pentueen isänä. Miksi meillä ei ole sitä titteliä? Koska Hippi ei ole lupaava näyttelybirma liian korkeiden sukkiensa vuoksi. Kasvatuksessa tosin pienellä sukkavirhellä ei ole kovin suurta merkitystä, sillä vaikka molemmilla vanhemmilla olisi täydelliset sukat ja kiilat, se ei tarkoita että pennuilla myös automaattisesti olisi sellaiset. Vanhemmissa ymmärtääkseni voi olla (ainakin birman ollesa kyseessä) pieni värivirhe jos katsoo että toisella vanhemmalla ei ole samaa virhettä.

29.07.2008 Käytiin eläinlääkärillä ottamassa rokotus mikä varsinaisesti ei liity siitosuros asiaan, tai ehkä kuitenkin sitä kautta että pitäähän rokotukset olla kissalla ihan yleisestikkin kunnossa. Siitosuros asiaan kyllä liittyy se, että tarvitsi pyytää lääkäriä tarkistamaan, että kivekset ovat laskeutuneet ja oikeanlaiset. Napatyrättömyydestä tarvitaan myös merkintä rekisterikirjaan ennenkuin kolli pääsee "naisiin". Napatyrä saattaa periytyä ja näinollen estetään moinen harmi. Meillä kuitenkin se oli merkitty jo rekkariin kissan tullessa meille; ei napatyrää, lääkäri jokatapauksessa varmisti asian vielä kertaalleen. Tämä lääkärisessio maksoi 45€.

Olin jo valmiiksi tulostanut Suomen Kissaliiton sivuilta siitosuroksenomistajan sopimuksen kahtena kappaleena, täyttänyt ja allekirjoittanut ne ja laittanut kuoreen valmiiksi postitettavaksi PIROKin sihteerille. Laitoin kirjeen postiin tullessamme kotiapäin ell;istä. Tämä paperiasia pitää olla kunnossa ennenkuin uros saa astua naaraan.

Seuraavaksi pitäisi varata aika verikokeisiin. Kaikilta siitokseen meneviltä kissoilta testataan Felv ja Fiv. (Tunnetuimmat kissan retroviruksista ovat leukemiavirus (FeLV) ja immunokatovirus (FIV). Myös veriryhmä pitää olla määritelty, mutta se oli tehty jo kissalassa ennenkuin pentuja luovutettiin ostajille.

01.08.2008 Tänään oli herätyskello soimassa, jotta saan tilattua ajan verikokeisiin Hipille. Ajanvaraus soittoaika on arkisin 8-9.30. Eli nyt on aika saatu ja suuntaamme Felv ja Fiv testeihin ensi keskiviikkona eli 6.8.08 iltapäivällä klo15.30.

Soittelin tossa eilen muutamalle lääkärille ja kyselin testien hintoja. Kolmella ell;illä hintahaarukka toimi akselilla 72-81€. Otin ajan tutulle ja turvalliselle eli samalle, jonka luona käytiin juuri rokotuksilla, jolla on rokotettu muutkin kissamme ja joka päästi Laatin toukokuussa kissojen taivaaseen. Enkä ollut lainkaan pettynyt kun lääkäri alensi hinnan hieman alle kuuteenkymppiin, sano että rokotuksesta on vain muutama pvä aikaa niin laitetaan kokeet ns jatkohoitona eli ei tartte maksaa käyntimaksun osuutta lainkaan. Kiitin kauniisti ja olin otettu! Vähän jänskättää kissan verikoe kun en ole koskaan ketään kissoistani sellaiseen vienyt...

06.08.2008 Tänään käytiin taas ell;illä Nyt oli Fiv ja Felv testien vuoro. Etutassusta otettiin pieni putkellinen verta ja se lähetettiin laboratorioon tutkittavaksi. Testin tulos tulee lääkärille huomenna iltapäivällä, mutta koska minulla ei sen suhteen ole mitään huippukiirettä ja haluan sen kirjallisena, niin saan sen varmaan postiluukkuun perjantaina tai viimeistään maanantaina. Ell kyllä sanoi että ellei ala kuulua, niin soittamalla hän sitten laittaa sen tulemaan viimeistään.

Hippistä ei paljoa häirinnyt verikokeen otto, itseasiassa ei haitannut ollenkaan. Siinä se istui nätisti paikallaan koko kokeenoton ajan, Ranji piti sitä kiinni ettei keksi vetästä tassua pois. Ilme kertoi että verikoetta enemmän harmittikin lähinnä se, että joku pakotti olemaan paikallaan.

Rahaa meni aiemmin kerrottua vähemmän ja sehän ei ole negatiivinen asia ollenkaan. Lasku; 51€

08.08.08 Tänään tuli kirje Vetlab;ista. Hippis on Felv ja Fiv negatiivinen. Se on taas askel lähemmäs astutusta, jee!

Mä en millään malttais odottaa... Ja nyt alkaa se odotus, sillä seuraava askel on itse astutus ja alustavaa puhetta on ollut että kenties lokuussa tai sitten vähän myöhemmin. Kulje aika nopeammin ;o)

16.09.08 Muutama päivä sitten otti Hippiksen kasvattaja yhteyttä, että lokakuussa voisi alkaa tapahtumaan. Lokakuun alussa morsmakku osallistuu ensin näyttelyyn ja sitten seuraavaan kiimaan olisi varmaan tarkoitus saada kissat treffeille. Vielä ei olla sovittu onko paikkana meidän vai neitokaisen koti. Yleensähän astutus tapahtuu kollin kotona, mutta joskus myös neidon. Riippuu ihan kissoista.

Nyt odottelen innolla tuota lokakuuta ja katsotaan sitten riittääkö yksi tapaaminen vai miten asia etenee. Eihän kissat aina ole edes parinvalinnasta samaa mieltä kuin ihmiset... Tosiaankin mielenkiinnolla odotan. Kasvattajan sivuilla on jo jonkin aikaa ollut tieto  tästä yhdistelmästä. Neito on ruskeanaamio (n) ja koska Hippis on suklaa (kantaa diluutiota) niin siitä huolimatta mahdollisten pentujen värit voivat olla vain ruskeita, mutta eipä tuo minua haittaa. Toisaalta oishan se ollut jännää  odotella mitä sieltä tulee jos mahdollisia värejä ois ollut enempikin. Ruskea on kyllä kestosuosikki birmojen väreistä, itse olen viimeaikoina tykästynyt myös siniseen.   Edit: myös suklaaseen, siniseen ja lilaan saattaa olla pienenpieni mahdollisuus.

04.10.08 Kolme päivää sitten tipahti postiluukkuun kirje SRKlta. Sain takaisin siitoskollin omistajan sopimuksen, jonka lähetin leimattavaksi jo heinäkuussa. Kerkesin jo kyselemäänkin tuon paperin perään ja kuulin että Kissaliitossa oli ruuhkaa. Nyt on paperi tosiaan palautunut ja minulla on oikeus käyttää urostani siitokseen.  Lapussa komeilee nyt PIROKin ja SRKn leimat. Ja ensi viikolla luultavasti viemme kollipoikamme Tampereelle treffaamaan morsmaikkua. Sovimme kasvattajan kanssa, että astumisen on ehkä varminta tapahtua hänen kotonaan, jotta joku asiaan perehtynyt on seuraamassa tilanteen edistymistä ja näin toivonmukaan varmistuu, että "kaikki menee pakettiin" kertärysäyksellä ja uusintaottoa ei tarvita.... Asia ok. Me viemme Hipin paikanpäälle, sillä luonnollisesti haluan nähdä naaraan ihan livenä. Jos naaras alkaa juosta, niinkuin odotetaan, niin Tampereen reissu on jo muutaman päivän kuluttua... Wau!

28.-31.12.2008 Eikä muuten naaraan kiimatkaan ala aina niinkuin on odotettu.. Sain joulun alla viestin, että nyt vaikuttaa siltä että Hörpitytöllä olisi kiima alkamassa. Ja niin alkoikin, Tanja haki pojan Tampereelle  tapaamaan hänelle valittua naarasta. Olimme suunnitelleet viedä kollipoikamme sinne itse, mutta päivä osui syntymäpäivälleni ja olimme jo aiemmin suunnitelleen menoja sille illalle.

Kyllä oli malttamaton olo, ja koti superhiljainen kun itse patteri oli poissa, perheestämme selvästi puuttui jotain mihin olemme tottuneet. Jotain, joka kyllä pitää itseään niin herrana, ettei sen olemassaoloa voi olla huomaamatta =D

Kyselin pariin otteeseen miten siellä edistytään ja viestit eivät olleet mitenkään positiivisia... Hörpillä oli vahva kiima, joka taisi tauota hetkeksi mutta alkoi sitten uudestaan ja tämä miestenmies ei ollut tytöstä lainkaan kiinnostunut... Toinen oli jopa tarjonnut itseään, mutta poika ei vaan ollut sillä tuulella. Mietin hiljaa mielessäni että haittasiko Hippistä uusi paikka, jossa asuu myös muita naaraskissoja ja hajut vielä uuden paikan ja tilanteen lisäksi sai sen hämilleen miten olisi pitänyt toimia!? Mene ja tiedä, mutta turha reissu siitä tuli. Harmitti hieman, en halunnut uskoa että kollini olisi niin hölmö, ettei tyttöjen päälle ymmärtäisi...

25.-28.01.2009 Meille saapui neito kyläilemään, ajateltiin katsoa mitä tapahtuu kun kolli saa olla omassa kotonaan. Aivan kauhee härdelli. Tuntui että neiti vihaa Hippistä ;o) Aina antoi tassua ja räki kun Hippis koitti lähestyä. Lähestymisiksi jäikin koko reissun ajalta. Hörpi neiti haettiin takaisin kotiin muutaman päivän kyläilyltä.

Itse epäilin koko vierailun ajan onko Hörpillä ollenkaan kiimaa. Tuskastuneena viestittelin Tanjalle (kasvattaja) että ei se tyttö kujerra, eikä muutakaan kiimaan viittaavaa... Taisi olla kiima hieman loppunut kun oli aivan uusi ja jännittävä paikka? No ainakin laantunut tai yllättävän laimea kiima. Uudet hajut ja kaikki uutta, ihmisetkin. Itse sain Hörpin lopulta (ymmärtääkseni) pitämään ainakin minusta, tuli ja puski ja nautti silittelyistä aina kun niitä menin antamaan. Kovin paljoa en saunaosastolla ollut, sillä Tanja neuvoi antamaan kissojen olla ihan rauhassa kahdestaan. Kun Tanja haki Hörpin, nosti hän myös kissat "siihen" asetelmaan, mutta ei siitäkään mitään tullut, kissat räki niin että kuulin sen toiselle puolelle asuntoa ;)

Voisin hieman kertoa miten meillä valmistuttiin neitokaisen vierailuun. Koska meillä asuu kaksi kissaa, Hippis ja Tiiti-tyttö, niin jotenkin oli löydyttävä paikka minne nuoripari sijoitetaan niin ettei Tiiti pääse häiritsemään. Tiiti tuppaa olemaan varautunut ja säikky, koska ilmeisesti pelkää uutta kissakaveria kun ei saa ajan kanssa tutustua. Kasvattajan neuvomana meillä siis paketoitiin sauna noin vyötärööni asti mustilla jätesäkeillä. Oli pakko varmistaa ettei kissat pääse merkkailemaan saunan puuseiniä. Ja se paketointi oli huomattavasti työläämpää kun olin kuvitellut. Loppu hyvin, kaikki hyvin, saimme saunan mukavasti mustaan muoviin ;oD Niin ja oli se siinä mielessä vähän turha homma kun ei nämä söpöläiset merkkailleet ollenkaan. Varmuus kuitenkin aina parempi kuin vahinko.

Tämänkin reissun jälkeen en ollut kovin odottavalla kannalla, en ollut nähnyt tai kuullut kissojen parittelevan kertaakaan. Toisaalta taas en voinut tietää oliko silloin tapahtunut jotain kun en ollut kotona tai olin nukkumassa. Mutta ei niiden käytös mitenkään ainakaan rohkaissut uskomaan mitään raskautta. Toki toivoin sitä niin kovaa ettei moni saata uskoa. Parin viikon päästä Hörpi alkoi taas kiimailemaan. Ei pentuja tälläkään kertaa.

15.02.-21.02.2009 Edellisen vierailun jälkeen oltiin jo sillä kannalla että tämä oli tässä, tätä paria ei ole luotu toisilleen... En sitten tiedä tai muista miksi, mutta jokatapauksessa päätettiin koittaa vielä kerran. Silleen että Hörpillä on kunnon vahva kiima.

Taas eräänä sunnuntaina Elsa kiidätti Hörpin meille. Kissat saunaan jossa oli vielä edelliset muovit seinissä kun jotenkin en vaan ollut niitä uskaltanut ottaa pois, toivoin kai että se kolmas kerta vielä koittaisi...

Tällä kertaa homma alkoi jo alussa paremmin kuin edellisellä kerralla. Hörpi luultavasti muisti olleensa täällä aiemmin, eikä ollut lainkaan niin varautunut kuin ekalla vierailullaan. Kissat katselivat toisiaan, mutta varsinaisia lähestymisyrityksiä ei tapahtunut muutamaan päivään. Olin luottavaisemmalla mielellä, nyt ei oltu ollenkaan niin agressiivisiä kun edellisellä kerralla, toki pientä räkimistä tämänkin kerran alkupäivinä, mutta sehän vaan kuuluu asiaan.

Keskiviikkona 18.2 näin ja kuulin ensimmäisen kerran että nyt on yritystä. Jo tämä itsessään tuntui jonkinlaiselta voitolta, kissat ovat hokanneet mitä me niiltä ollaan odotettu jo kauan! Torstai oli päivistä aktiivisin ja perjantainakin vielä tapahtui, mutta lauantaina Hippis näytti jo siltä että "tahtoo sänkyyn nukkumaan", "en mä enää jaksa". Pidin kissoja kuitenkin yhdessä siihen asti kun Hörpi haettiin, mutta viimeisenä kahtena päivänä en saanut enää todistaa astumisia. Olin toiveikas mutta siitä huolimatta en uskaltanut huudella asiasta mitään kun ajattelin kai jotenkin taikauskoisesti että jos kerron, niin seuraavaksi alkaa Hörpi kiimailemaan ;oD Joka kerta kun sain Elsalta viestiä, pelkäsin pahinta ja oli eräänlainen jännitysnäytelmä avata viesti ja huokaista helpottuneena kun tiineydestä alkoi ilmestymään pientä merkkiä ja se kiima ei alkanut.

Vain yksi asia, oli mikä sai minut epäilemään onnistumisen mahdollisuuksia. Kissat olivat kovin hiljaisia paritellessaan. Minä kun odotin sitä, mistä olen lukenut ja kuullut eli kun uroksen siittimessä on pieniä väkäsiä ja kun hän parittelun jälkeen vetää sen pois, niin naaras usein rääkäsee koska siitä ilmeisesti aiheutuu jonkintasoisia tuntemuksia. Parittelun jälkeen naaras saattaa myös olla äkäinen kollille, mutta tällä parilla ei ollut kumpaakaan... Hörpi ei päästänyt pienintäkään ääntä koko toiminnan aikana tai sen jälkeenkään. Hippis ei myöskään, paitsi itse aktin jälkeen kun hyppäsi selästä pois huuteli pari kertaa. Eli näemmä kaikilla pareilla ei homma aina etene odotetulla tavalla ;oD Tosin lupaavaa oli se, että Hörpiliini kyllä kujerteli ja kieriskeli (piehtaroi) maassa noina kolmena iltana.

18.03.2009 Tänään on ilonpäivä, nyt on varmaa että Hörpiliini on tiineenä ja saadaan odottaa jälkikasvua!!! Tamus T-pentueen laskettu aika on 26.04.09. Hippiksen synttärit seuraavana päivänä, nyt jännätään millon syntyy ainakin minulle maailman tärkein birmapentue, Meidän Hippiksen aikaansaannoksia. Tosin Hörpi on myös valloittava pikkuneiti, ei nämä kaksi voi saada aikaan mitään muuta kuin yhtä valloittavia birmapentuja =D

          Tamus Polara Powerful "Hörpi" Anteeksi kuvaajan ammattitaidottomuus ja punaiset silmät...

           Tamus Omni "Hippis"

 

Ihan voin loppuun laittaa kirjasuosituksen, tästä kirjasta löytyy paljon käytännöllistä neuvoa;

Helena Koskentalo; Kissankasvattajan käsikirja

Hörpin tiineys sujui oikein hyvin ja 26.04.2009 syntyi maailmaan kaksi tervettä birmavaavia. Ensimmäisenä tuli tyttö 93grammaa aamulla puoli kymmenen aikaan ja seuraavaa odoteltiin iltapäivä kahteen ja vuorossa oli poika 116grammaa.

Tästä eteenpäin kirjoitan uudelle sivulle pentujen kehityksestä.

*********************************************************

27.5.09 Ajat vaihtuu ja kengät kuluu... myös suunnitelmat vaihtuu =D

Pentue syntyi, ensin tupsahti tyttö ja sitten poika, he täyttävät neljän päivän päästä jo viisi viikkoa. Tyttö on suklaanaamio ja poika ruskeanaamio ja molemmat kelpaavat sekä näyttelyihin että siitokseen. Hyvää jälkeä meidän pojalta siis, no ainakin puolikas siitä jäljestä ;D

Tämä ei sitten taidakkaan jäädä Hippiksen ainoaksi pentueeksi. 17.5.2009 matkasimme Tampereelle PIROKin näyttelyyn ja sieltä saatin kotiintuomisiksi siitoshyväksyntä Hippikselle. Nyt vaan odotellaan hyviä seuralaistarjouksia. Kollia en kuitenkaan aio kollina pitään mahdottoman pitkiä aikoja eli ehkä maksimissaan kolmelle naaraalle tai jotain sellaista. Tässä tämän hetken suunnitelmat, mutta ainahan ne voivat elää...

Syksyllä 1009 Hippis oli kerannyt tavata viisi naarasta ja kolme heistä oli saanut pentuja. Nyt on kevättalvi 1020 ja Hippiksellä pentuja 11 mikä lienee ihan hyvä määrä.

 

22.03.2010

Viime tiistaina eli 16.03.10 kävimme Dommyn kanssa Fiv ja Felv testeissä ja tänään tuli tulos postiluukusta. Odotusten mukaan negatiiviset vastaukset =) On se jännä miten samalla eläinlääkärillä kun Hippiksen kokeet otettiin aikanaan oli hinta puolessatoista vuodessa noussut 76 euroon...