27.4.2007 oli päivä, joka muutti meidänkin elämäämme vaikkemme sitä vielä silloin tietäneetkään. Tiedän tälläkin hetkellä mitä sinä päivänä ainakin teimme. Kävimme hautausmaalla viemässä kynttulän isäni haudalle, sillä tasan vuosi aikaisemmin oli hänestä aika jättänyt. Vuonna 07 tuo päivä osui perjantaille.

Olin jo pitkään surffaillut netissä kaikenmaailman birma-sivuilla sillä suunnitelmissani oli etsiä pentua, josta kenties tulisi meille uusi perheenjäsen. Toukokuussa kävimme Tampereella kansainvälisessä kissanäyttelyssä ja tapasin siellä Tamus-kissalan Tanjan, johon olin jo aiemmin ottanut yhteyttä sillä tiesin hänellä olevan ihania birmavauvoja. Sovimme menevämme parin viikon päästä heille katsomaan pentuja, niitä oli punaista, lilaa ja suklaata sekä aiemmin samassa kuussa syntyneestä pentueesta muistaakseni kilpparityttö (siis väri on kilpikonna, ei eläin...) Heti nähdessäni kissat, tiesin että sydämeni oli mennyttä kalua. Yksi pennuista oli kovin päättäväisen oloinen nuorimies. Pentuja pidettiin vielä siinä vaiheessa eli viisi viikkoisina yhdessä huoneessa, joka oli erotettu pienellä pahviaidalla muusta asunnosta ettei pennut pääse karkuteille vielä niin naperoina. Tämä poika joka jäi mieleeni, oli sitä mieltä että aidan toiselle puolelle on päästävä keinolla millä hyvänsä, raapi pahvia ja miukui pienellä kissavauvan äänellään. Jossain vaiheessa jutusteluamme toisen kissan avittamana tämä poika lopulta sitten saavuttikin päämääränsä kun pahvi saatiin kissojen voimin pois paikaltaan ;o) Silloin ajattelin että tässä eläimessä on juuri sopivaa periksiantamattomuutta. Nyt tämä samainen poika asuu meillä, edelleen saa lähes kohtauksen jos häntä johonkin koitetaan "sulkea" eli vapaus on kaiken A ja O ja sillain katti pysyy jotakuinkin rauhallisena. Suljetut ovet saa Hippiksen taistelutahdon heräämään. Aktiivinen luonne jokatapauksessa kaikin puolin.

Tänään on siis kulunut tasan vuosi Hippiksen syntymästä. Olen kovasti pahoillani että itse olen juuri nyt ulkomailla, mutta se lohduttaa että kissalle syntymäpäivä on vain päivä muiden joukossa, eikä sen kummenmpaa. Meille ihmisillehän asia ei aina ole niin yksinkertaista, tai ainakaan nuorella iällä ei ollut... No mutta, kun olen takaisin kotona niin lupaan ainakin yhtenä päivänä hemmotella kissoja erikoisherkuin ja siten juhlistaa tätä synttäriä vaikka vaan meidän ihmisten iloksi =o)

Muutama kuva tähän tältä ajalta;

1481558.jpg Tämä kuva on kesäkuulta 2007 ja Hippi vajaa kuusi viikkoa nuori.

1481645.jpg  Tämä kuva on siltä illalta kun Hippi muutti meille eli heinä-elokuun vaihde '07. Ensimmäinen kissa meillä, jota ei kiinnostanut yhtään vanhojen kissojen sähinät ja murinat, tämä herra tarkasteli uutta kotiaan reippaana, häntä pystyssä kiersi tutkimassa joka nurkan. Tiiti "pelkäsi" poikaa parin kuukauden ajan, murisi ja hyppi kauemmas jos Hippi pääsi yllättämään.

1481556.jpg  Ja päivälleen viikko ennen 1-v. synttäreitä. Hänestä on kasvanut hieno, iso mies, josta olen kovinkin ylpeä!