Olipa nopeatempoinen loppuviikko viime viikolla. Laitan toisen postauksen Viron kukkamessuista, mutta tähän kirjoitan sunnuntaista kun kävimme Tampereella kissanäyttelyssä Hippiksen kanssa. Siis eihän me mistään serteistä menty kilpailemaan kun Hippiksen sukat on mitä on eli aivan liian korkeat, mutta siitoshyväksyntää lähdettiin hakemaan ja sellainen saatiinkin.

Aamulla ennen kahdeksaa kohti Tamperetta ja se tuntui aamuyöltä, olinhan palannut vasta puolenyön jälkeen Virosta...

Hippis eli kissa joka ei koskaan voi pahoin autossa, teki niin ensimmäisen kerran elämässään!!! Tottakai, olinhan pessyt sen ja koittanut kaikinpuolin saada edustavannäköiseksi... Yht'äkkiä autoon levisi järkky haju ja silloin ajattelin että Nonnih, nyt ei kunniankukko laula... Melkein tiedänkin mistä se johtui. Nyt ampukaa tai hirttäkää minut, mutta tähän asti kissa on aina matkustnut autossa joko sylissäni tai jaloissani, ei koita kuskin puolelle mennäkkään ja on kovin tyytyväinen ja voinut aina HYVIN. Valjaat on toki päällä koska niistä saa kissan helposti kiinni mikäli tarve vaatii.

Tällä kertaa jostain syystä kuitenkin laitoin kisan matkaboxiin jo kotona ja nyt saatiin tuta mitä siitä seuraa... Voi miksi menin tekemään näin juuri silloin kun mentiin näyttelyyn ja kissan ois ollut syytä olla normaaliakin komeamman nälöinen...

Kaarrettuamme Tree Mussekeskuksen parkkipaikalle alkoi kissan pikapuunaus ja matkahäkin puhdistus. Sain kissan aika hyvin puhtaaksi, mutta kyllä se hitusen haiskahti :( Sitten jonottamaan eläinlääkärin tarkistukseen. Jonotus keski kauan, mutta Hippis nökötti hiljaa ja nätisti boxissaan, kertaakaan ei mitään ääntä päästänyt. Kun nostimme kissan ell;in pöydälle, huomasin että kyllä sitä jännitti, mutta ei silti minkäänlaista vikurointia tai yritystä paeta käsittelystä. Seuraavaksi ilmoittautumaan ja saatiin numero 820.

Meille ei oltu varattu esittelyhäkkiä, koska alunperin oli puhetta että käymme vain kahden tuomarin pakeilla ja sen jälkeen voimme poistua paikalta. Tanja, Hippiksen kasvattaja esitteli pojan tuomareille. Kaikki kävi nopeasti ja nyt on pojalla siitoshyväksyntä, eli Tamus S-pentue ei ehkä jääkkään Hippiksen ainoaksi. Tai siis Ippa ei ole vaan sen pentueen isä, mikäli halukkaat naaraiden omistajat kyselevät herran perään ja hyväksyvät sen partneriksi naarailleen. Tosin kauaa enää en silti aio Hippistä pitää siitoskykyisenä. Kissa on niin rauhaton koko ajan että usein mietin nauttiiko se itsekkään kollinaolemisen tuskasta ;D Kaikki illat juostaan yhtäsoittoa ympäri kotia huutamassa milloin milläkin ikkunalla, ruokahalu ei ole normaali kun ei tyttöajatuksiltaan malta aina syödäkkään kovin paljoa ja kissa on laihempi kuin koskaan. Kovat on halut ja kaikki muu jää sen taakse. Tosin eihän tuo mikään luuranko vieläkään ole että ei siinä mitään ja huutelu ei meitä ihmisiä häiritse sillä se kuitenkin rauhoittuu aina öiksi. Enempi tuo varmaan itse kollille on haittaavaa kuin meille ihmisille. Onneksi ei merkkaile mihinkään, sillä kollin kusi ei tuoksu lainkaan hyvältä...

Näyttelystä poistuttuamme ajelimme Elsalle ja Aleksille katsomaan Hippiksen pentuja ja voi hurja että ne oli syötävän suloisia. Tottakai kumpaakin piti pidellä ja poika otti asian ihan rauhallisesti ja hissukseen, mutta auta armias kun otti tytön syliin niin johan alkoi pikkuneidin huuto ;D Ipanat olivat sunnuntaina tasan kolmeviikkoisia ja jessus mitkä kynnet voi niin pienillä kavereilla olla. Nehän tarttui ihan jokapaikkaan kiinni. Mutta kaikki tyynni, todella suloisia birmavauvoja ne on livenäkin, tähän asti olen nähnyt vain kuvista.

1242739986_img-d41d8cd98f00b204e9800998e     Tässä yleiskuvaa näyttelystä sunnuntai aamupäivällä