Hieman sain rauhotusta eläinlääkärillä käynnistä; nyt tiedän missä mennään. Mutta niinkuin jokaisella kolikolla on kaksi puolta, niin myös tällä asialla. Uutiset eivät olleet hyviä...

Lääkäri tunnusteli kissaa jokapuolelta, katsoin suuhun ja korviin. Korvat ok ja suussa kaikki hampaat edelleen, mutta parissa takahampaassa hammaskiveä. Se nyt ei ole ihmeellistä, monelta kissalta sitä on jo tähän ikään mennessä keretty poistamaankin muutamaan kertaan mutta Laatilta ei koskaan. Sen olen itsekkin huomannut että kuulo pelaa ihan hyvin.

Ongelma löytyi vatsasta, joka tuntui erilaiselta kuin normaalisti terveellä kissalla. Lääkäri epäili siellä olevan kasvain tai suolistotukos ja aikansa kissan tekemisistä kuten kakkamisesta jne kyseltyään, kallistui sen kasvaimen puolelle. Sanoi myös että diabetestä ja munuaistenvajaatoimintaa löytyy usein vanhoilta kissoilta ja nekin voisi sulkea pois ottamalla verikokeen, mutta se ei poistaisi vatsassa tuntuvia ei normeeleita juttuja, joten en alkanut pyytää verikokeita. Varsinkin kun eläinlääkäri totesi kissan kuihtuneen jo senverta että jos sen haluaisi leikkauttaa vatsan takia, niin se minun pyynnöstäni tehtäisiin kyllä, mutta vanhan eläimen nukutuksessa on aina otettava huomioon se riski, että ehkä kissa ei jaksaisikaan enää koskaan herätä...

Nyt käyn mielessäni läpi koko ajan eettisiä kysymyksiä. Kärsiikö kissa, vaikkei se ihmissilmään näy, milloin sen pitäminen elossa menee eläinrääkkäyksen puolelle, oisko armeliainta eläimen kannalta tehdä se raskain päätös ja päästää kaveri pois täältä jos se kerta ei enää paranekkaan,, onko minulla oikeus päättää että se elo loppuisi juuri nyt kun kerta kissa ei NÄYTÄ kärsivältä joskin näyttää kyllä todella laihalta jo??? En halua ajatella itsekkäästi, en halua pitää kissaa luonani vaan siksi että se on minulle rakas ja tärkeä, ennenkaikkea haluan tehdä ratkaisun, joka on kissan etua ajatellen oikein ratkaisu...

Toisaalta taas voisin ajatella että jos kissa kerta nyt on elänyt 17,5 vuotta terveenä, onnellista kissan elämää, saanut pennusta asti olla saman omistajan suojissa, saanut hyvää ruokaa ja ihania kissa- ja ihmiskavereita ja jatkuvaa hellyyttä ja huolenpitoa, niin ei se ainakaan liian aikaisin ole tiensä loppumetreille saapunut, eikä sillä ole ollut huono elämä eli miksi minun pitäisi sen antaa mennä enää tastä huonommaksi!? Voi tulla päivä, jolloin se alkaa todenteolla kärsimään tai sitten voi vaan tulla päivä kun löydän sen omasta sohvanurkastaan pois nukkuneena...

En tiedä, todella vaikeita kysymyksiä ja itkettääkin jo valmiiksi... Tarttee jutella asiasta mieheni kanssa vielä kun hän palaa töistä.

Jokatapauksessa, lääkäri antoi neuvon seurata 1-2vkoa kissan painokäyrää ja jos se koko ajan laskee, niin päätöksen pitäisi sitten olla selvä... Tänään lääkärissä Laati painoi tasan 3kiloa.