Tätä hetkeä olen odottanut, että pääsen lisäilemään tänne meillä asuneita perheenjäsemiä ennen digiaikaa. Nyt en malta odotella enää, vaan käyn heti kiinni "työhön".  animal0019.gif

Tärkeimmät koiraystävistäni ovat olleet Sepe ja Pamela. Sepe oli kotinimi, sillä olihan herralla myös hieno kasvattajanimi, jota tosin käytettiin vain siellä missä rekisterikirjaa kyseltiin kuten koiranäyttelyissä jne. Tämä hienompi nimi oli Sissinheimon Zeiss. Sepe tuli meille minun ollessa varhaisteini ja jo 8 vuoden kuluttua jouduimme luopumaan hänestä, koska lonkkanikamiin kasvoi luupiikki, jota ei voinut hankalan sijainnin vuoksi leikata. Koira saattoi ilman syytä yht'äkkiä vaan menettää tasapainonsa ja muksahtaa kumolleen jos piikki painoi hermoon. Onneksi sentään ei ollut kivulias tämä piikki. Kerran jos toisen isä tuli lenkiltä kotiin kantaen reilut 50 kiloista koiraamme. Sepe oli siis saksanpaimenkoira ja samaa rotua suosisin edelleen jos koiran ottaisin.

No Pamela eli tuttujen kesken Pamppu... siinä oli ihana pikkuneiti syntyisin Ateenasta. Pamela muutti meidän kotiimme samoihin aikoihin kun minä muutin pois kotoota. Siitä huolimatta välillemme kehkeytyi vahva side ja kyllä minä Pamppua lähes omana lemmikkinä ajattelin vaikka vain kotona käydessäni tavattiin. Pamppu oli rodultaan Pekingua eli miniatyyrimalli Pekingeesestä eli Kiinan palatsikoirasta. Vasta noin vuosi sitten äidin piti luopua hänestä, sillä ikä oli tuonut mukanaan paljon vaivaa mm. sydänvian ja heikentyneen näön. Sydänvikaa hoidettiin jo pitkään lääkkeillä. Pieneksi koiraksi Pamppu eli pitkän ja onnellisen elämän, reilut 15vuotta (apua, vai oliko se lähes 17?)

627605.jpg627606.jpg

         Sepe ja Pamppu

Vielä olisi yksi koira ja sen 11 pentua lisättävänä, mutta ajasta on kauan ja kuvat jossain pölyttymässä. No, löytyy niitä ajan kanssa. Carita saa siis odottaa.