Olimme lauantaina katsomassa Neumann duo'a paikallisessa ravintolassa. Oikein hyvä meininki oli, mutta hämäläisyleisö totuttuun tapaan kovin jähmeää ennen kuin promillet nousi tarpeeksi korkealle. Toi tarpeeksi korkealle omassa mittapuussani tarkoittaa armotta liikaa, tosin otin itsekkin illan aikana kaksi siideriä. En kyllä muista milloin olisin viimeksi ollut ensinnäkään juomaravintolassa, saati sitten juonut siellä jotain... tais olla viime kesänä Porissa.

Keikka alkoi ja ihmiset istua tönöttää paikallaan... Mä en mene katsomaan esiintyjää ja maksa sisäänpääsyä, jos vaan ajattelisin ees istuvani paikallani... siinä tapauksessa vois yhtä hyvin istua kotona ja kuunnella levyltä ko. esiintyjää! Oli pakko mennä seisomaan lähemmäs, hyvän musan tahdissa on ihan pakko päästä ees takomaan jaloillaan rytmikkäästi ja hetkuttelemaan edes pikkasen. Ainoa, joka lavan edessä heilui alusta alkaen oli eräs neitokainen, joka oli tuhottoman humalassa ja välillä pelkäsin että se vetää totaaliset lipat mutta ei vetäny. Siinä aikani mieheni kanssa katseltuani Nipaa (siis seisaaltani) tuli sinne myös Mia ja hetken kuluttua Tallekin. Hyvä tytöt, oli mukavampaa porukalla!

          Pertti Neumann 12.4.2008

Tuli väliajan omainen breikki ja esiintyjät pitivät hieman taukoa. Tosin Nipa jäi suustaan kiinni jonkun hepun kanssa ja minä käytin tilaisuuden heti hyväkseni, menin pyytämään päästä samaan kuvaan noin 20 vuoden tauon jälkeen. Pääsin. Porukkamme muuut osapuolet ilmeisesti innostuivat ajatuksesta myös ja aika moni oli heistä sitten koko keikan jälkeen kysymässä samaa. Tais Nipa olla kovin mielissään kun niin monta kuvan pyytäjää rivissä ;op Ukkutuneelle miehelle tuli toivottavasti nuoruusvuosien muistoja mieleen hurjilta Dingo-ajoilta ;o)

Hurjaksi meni meininki kyllä muutenkin siinä vaiheessa kun Levoton tuhkimo pärähti soimaan. Koko kuppila lauloi komeasti kertsiä ja itsekkin tuli se ihana 80-luku aikkas elävästi mieleen. Myös Lähetyssaarnaajaa ja Autiotaloa hämäläisyleisö lauloi ihanan innostuneena. Tosin Nipa pyys jotakuta ottamaan jonkun selkäänsä juuri ennen kohtaa "mä reppuselässä sinua vien" ja siitä seurasi hienoinen hässäkkä kun känniset ei pysy kunnolla pystyssä muutenkaan, saati sitten toinen samanlainen reppuselässä... Loppu hyvin kaikki hyvin eikä mitään suurempaa härdelliä saatu aikaan.

Todellakin kannatti mennä. Akustisena pysyi leppeä tunnelma päällä ja minä ainakin nautin joka sekunnista. Duon toisena osapuolena veivasi Vesa jotain, nimi meni ihan ohi ja muutenkin tuntematon tyyppi.

    Minä ja 80-luvun idolini tänäpäivänä...

  Jutellaan mukavia

   Ihan pakko oli kaivella kätköjä ja saada silmieni eteen pala menneisyyttä (joka ei koskaan enää palaa...). Tässä idolini ja minä vuonna 1989, vähän on muututtu kumpainenkin ;o)