Ou jee sitä onnentunnetta kun kaikki kamat on muutettu uuteen kotiin ja sinne saa itsekkin jäädä ensimmäiseksi yöksi. Nyt olemme olleet täällä jo kolme yötä ja tottapuhuen eka yö ei ollut ihan niin onnellinen kuin aluksi mainostin. Meillä oli niin kylmä, että keskellä yötä herättiin etsimään villasukkia jalkaan. Muuton häsellyksessä ehkä joku laatikko osunut patterin katkaisijaan ja vasta seuraavana päivänä löysimme tämän syyn kylmyyteen kun oli ikaa alkaa sitä miettimään.

Muuttoporukka oli parasta mahdollista mitä voi saada! Yksi heppu yllättäen oli tullut perjantaina kipeäksi (lue ei jaksanut herätä lauantaiaamuna hommiin) ja toinen oli perheineen Kuopiossa, hän kyllä ilmoitti esteen jo hyvissä ajoin. Mutta Talle Jarmonsa kera ovat ihanan luotettavia ystäviä, siitä huolimatta että meillä on ihan helkutisti kannettavaa, ilmestyivät he la aamuna oven taakse hymyssä suin. Äitini myös Penansa kanssa saapui paikalle ja oli heistäkin suuri apu.

Pakettiautoa lainasimme mieheni kaverilta Kossupullolla ;o) ja neljään kertaa se täyttyikin omaisuudestamme ennenkuin kaikki oli siirretty Kumaraan.

Uutta kotiamme keksimme ainakin sillä hetkellä kutsua leikkisästi Kumaraksi, nimi on johdannainen mieheni nimestä, joka sisältää sanan eli nimen Kumar.

Tällä hetkellä kodissamme on totaalinen sekasorto, mitään ei löydy mistään kuin onnella, mutta kyllä tämä tästä ajan kanssa. Olkkari laitettiin kuntoon heti ekana iltana, muuten mun luonteella ei pysty hengähtämään missään. On pakko olla yksi huone, jossa ei ole täysiä laatikoita ja kaikki huonekalut on paikoillaan, muussa tapauksessa pomppisin koko ajan siirtämässä jotain "oikeelle paikalleen". Mikä ditten tulee olemaan lopullinen oikea paikka on arvoitus sekin.

Tänään kävi putkimies laittamassa pimppiluurin eli pideen ja uuden kraanan veskiin, sitten pari salskeaa nuorta miestä kantoi meille kodinhoitohuoneeseen uuden pesukoneen ja kuivausrummun. Netti on ilmeisesti ollut toiminnassa eilisestä, mutta vasta tänään kerettiin miettiä piuhoja paikoilleen.

 Piuhat saatiinkin moitteettomasti oikeisiin kohtiinsa ja kone hurahti käyntiin, sitten oli ongelman karannut hiiri. Löysin sen muutaman tunnin kuluttua toisesta huoneesta (nyt peräänkuulutan hieman järjestelmällisempää pakkaamista jos vielä joskus muutetaan. Nääkin on ksi näitä kulttuurieroja, intialaiset muuttaa harvoin eli ei tartte miettiä kuin helppoa ois jos kaikki samaan aiheeseen liittyvä oois vaikka samassa laatikossa)

Kuviakin ois uudesta kodista tyhjillään, mutta vielä en ole törmännyt siihen piuhaan joka auttaa kuvien siirtämisessä kamerasta koneelle... Senkin aika tulee kyllä.-

Vaan ei ole aikaa lojua koko iltaa koneella kun hommat huutelee tekijänsä perään...Ei meillä kukaan tavaroita paikoilleen saa, ellen tee sitä itse, sitäpaitsi jos joku haluiskin auttaa niin ei käy. Mistä mä sitten tietäisin mitäkin etsiä? Helpompi tehdä alusta alkaen itse, niin sitten ei tartte myöhemmin hermoilla.