Pitkäsrä aikaa taas jotain kissamaista menoa ajattelin tänään tuhertaa... katsotaampas mitä saan aikaan. Nyt on ollut niin Intiapainotteinen kausi johtuen tuosta reissusta sinne, että pitää tasapainottaa hieman.   

Sphynx sphynx.jpg

Karvaton kissa on onneton;<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

antakaa sille peruukki peittämään

paljaita raajoja.

-Paolo De Benedetti-

Niin, itseäni ei karvaton kissa miellytä sillä mielestäni se on ruma. Toisaalta parempi ajatella että kauneus on katsojan silmässä...

Myös ns. normaalikarvaiset kissat meidän perheessä ovat jääneet vähemmistöksi, sillä jostain syystä mieltymys pidempikarvaisiin yksilöihin on kohdallani suuri. Pertsa oli persialainen ja sellaisia minulla olisi talo täynnä ellen Pertsan kohdalla olisi saanut huomata ettei persialaisen turkin hoito ole ihan piece of cake... Sitä ei riitä kampaaminen silloin kuin huvittaa, vaan se on tehtävä päivittäin ja perusteellisesti. Persialaisen naama myös miellyttää... tämä lyttänänaamainen kissa jakaa ihmiset kahtia. Itse tykkäsin ilmeestä, sillä se vaikutti siltä kuin kissa haluaisi haistattaa pitkät koko maailmalle. Itselläkin on päiviä kun niin tekisi kernaasti, mutta kun ihmiselle se ei ole yhtä sallittua kuin eläimelle... Ei se Pertsa sitä todellisuudessa halunnut tehdä, kovasti rakasti kaikkea ja kaikkia, paitsi ei sitä kampaamista...

RPCP.JPEG Red colourpoint väritykseltään

Nyt meillä on sitten Laati ja Tiiti ja pian myös Pyhä Birman kissapoika, jonka nimi on vielä hieman hakusessa. Hyvä ajatus nimelle kyllä on jo, mutta se selviää lopullisesti vasta kissan ja sen olemuksen myötä joten pysyköön salassa vielä muutaman viikon.

Laati ja Tiiti ovat sekarotuisia kissakunnan edustajia. Laatissa saattaa olla hiven Norjalaista metsäkissaa, mutta se ei ole tiedossa. Kiitos jokatapauksessa Paula-nimiselle eläinsuojeluihmiselle, jonka kautta Laati minun hoiviini kulkeutui 90-luvun alussa olessaan vielä ihan pieni pojan rääpäle. Tiitissä taas on hippusellinen persialaista hänen emonsa omistajan mukaan. Luonne puoltaa asiaa vahvasti ja nenän nykerömäisyys, jota ei kuvissa huomaa mutta luonnossa hyvinkin. Kaikki tyynni, rekisterikirja tai ei, niin yhtä rakkaita ovat nämä kaikki otukset.