Huoh, tää on taas kontannu kaikki lattiat läpi rätti kourassa, polvet on ihan arkana nyt. Meillä on siis huomenna tuparit. Juuri tuli Ranjin työkaveri ja toi voileipäkakkuja, äiti leipoi rakkaudenpaloja ja Ranji halusi vielä ostaa kermakakun (mä en voi sietää kermakakkuja, mutta en mun onneks sitä tarttekkaan syödä).

Kaikki paikat on siivottu vaikka kyllä täältä silti karvaa loytyy ;o) Se jotenkin imeytyy textiileihin (sohvaan ja mattoihin) ja hyökkää sieltä oitis kun huomaa, että on vieraita paikalla... No mutta, tää on meidän koti ja meillä asuu eläimiä eli ei asialle voi mitään. Pikkusieluiset karvanpelkääjät ei olekkaan tarkoitettu vieraileviksi meillä ;o)

Sain muuten tähän siivoukseen uuden näkökulman kun soitin hetki sitten tädilleni. Hän kysyi miksi siivoan ennen vieraiden tuloa kun ne kuitenkin sotkee... Kannattaa kuulemma siivota vasta kun vieraat lähtee. HYVÄ IDIS, seuraavalla kerralla sitten ;oD

Istahdin tähän hetkeksi hengähtämään, mutta tarttee taas jatkaa. Mikäli vielä virtaa riittää myöhemmin niin laitan niitä kotiseutukuvia.

ps. Arvatkaas kuinka kauheesti tekis mieli mennä natusteleen ja mässäileen kun on kaappi täynnä herkkuja...? luprs... muttakun ne pitää kuulemma säästää vieraille ;op