Käytiin sitten pankissa laskemassa tänään lopulliset lainasummat, vaan vieläkin aiheuttaa miettimistä minkalaista takausta aletaan miettimään. Luultavasti omatakausta ainakin siihen asti että nykyinen asunto saadaan myytyä ja voittorahoilla (me siis ollaan ostettu nykyinen asunto halvemmalla kuin mikä sen arvo on nykyään eli voittoa pitäis tulla jonkun verran) sitten maksetaan osa uutta velkaa samantien pois ja sitten varmaan valtiontakaus plus yksi takaaja loppusummalle (15%). Se näyttää nyt edullisimmalta vaihtoehdolta ja kun se takaajakin on jo lupautunut nimensä laittamaan papereihin niin mikäs siinä. Ei muuten tarttenut edes kysyä takaajalta, vaan hän itse ilmoitti vaapaaehtoisuudestaan eli onnekkaita ollaan siinäkin suhteessa =o)

Päänvaiva asunto myyntiin vai vuokralle näyttää myös selkiintyneen. Aluksi laitetaan myyntiin, sillä asunnonvälittäjän arvoi hinnasta oli hyvä meille, jos ei mene suht nopeasti tai lähelle pyyntihintaa kaupaksi, niin sitten vuokrataan se ihan kokeeksi määräaikaisella sopimuksella. Siinä ei pitäisi ihan kauheita riskejä olla, sillä jos vuokralainen aiheuttaa harmia niin vuokraaja eli me saadaan purkaa soppari, mutta taas jos vuokralainen haluaa muuttaa pois ennen sopparin päättymistä, niin hän on jokatapauksessa velvollinen maksamaan meille vuokraa sopimuksen loppuun asti. Mutta henkilökohtaisesti kyllä toivon, että saadaan kaupaksi sillä mä oon stressaajaluonne... Mitä vähemmän mietittävää, sitä parempi ainakin mun luonteelle kun elämä jo itsessään usein hoitaa omat ongelmansa kaikkien kohdalle aika ajoin ilman mitään extrajärjestelyjäkin...

Mä oon tällä hetkellä niin rättipuhkipoikkiväsynyt ettei mitään rajaa. Syksy painaa päälle ja nää isojen asioiden miettimiset imee mehut ihmisestä. Nyt ois pikkuloma paikallaan, mutta sellaista nyt kuitenkaan mulle ei ole tiedossa kun kieltäydyin lähtemästä Ranjin kanssa sinne Intiaan. Toisaalta ei se ois lomaa ollukkaan. 10 päivää sukulaisissa ei todellakaan ole verrattavissa lomaan, mulle loma tarkoittaa vapaata ja kiireetöntä aikaa, mitä minä en Keralassa tulisi saamaan eli helpompi (ja halvempi) vaihtoehto jäädä kotiin. Sitäpaitsi jos hyviä puolia haluaa etsiä lisää, niin puolentoista viikon loma aviopuolisosta varmaan on ihan hyväkin juttu kummallekkin meistä. Ei me toisiimme mitenkään kyllästyneitä olla, mutta kummasti toista osaa taas arvostaa entistä enemmän kun joutuu olemaan erossa hetken eli se piristää suhdetta. Omaa aikaa tarvitaan avioliitossakin. Ja mulla kuluu aika ihan varmasti suurimmaksi osaksi nopeasti kun käyn kaappeja läpi siivousmielessä, toisaalta varmasti ikäväkin iskee muutamaan otteeseen... se on sitä  -elämään! Ja jos yksinäisiä hetkiä painaa päälle, niin alan "terrorisoida" ystäviä ;op varokaa vaan kaikki jotka tunnistatte kuuluvanne tähän pieneen, mutta sitäkin arvokkaampaan ja laadukkaampaan ryhmään.