En itsekkään tahdo uskoa ja ymmärtää tätä väsymystäni... Joka päivä melkein tulee otettua muutaman tunnin päikkärit ja silti tuntuu että vaan väsyttää ja väsyttää... Äsken vetäisin reilu kahden tunnin tirsat ja voi voi, ei vaikutusta :(

Olen ollut aika kurja emäntä vierailleni, väsy ja hiljainen. Sen on pakko johtua syksystä. En haluaisi uskoa että syksy "masentaa", mutta ei tähän enää keksi muutakaan selitystä, niin monena vuonna tähän aikaan vuodesta on ihan kumma olo ja ei jaksa niin innostua oikein mistään. Se että meillä on ollut nyt reilu 5 viikkoa mieheni sukulaisia kylässä varmaan väsyttää kanssa jossain määrin, mutta ihan rehellisesti sanottuna en olisi ikinä uskonut että näin puhki voi olla ja näin totaaliseti ja pitkäjaksoisesti... ei kivaa ei. Tarkastelin itseäni ja katselin vanhoja kuvia ja kaivelin muistini onkaloita, Intiassa lomaillessa samojen ihmisten seurassa jotka ovat nyt täällä meillä, olen iloinen ja nauravainen, onnellinen. Eli ei tää niinkään ihmisistä johdu kuin syksystä... Minä kuulun niihin ihmisiin joilla osa onnellisuudesta ja hyvästä olosta tulee lämmöstä ja auringosta, eittämättä totta.

Yllä pari kuvaa yhdestä merkittävimmistä ja ihanimmistä Intian matkoistani joidenkin vuosien takaa kun menimme kolmatta kertaa naimisiin ja sillä kertaa temppelissä Intiassa (juu, ei olla erottu kertaakaan kaikkien noiden häittemme välissä).

Itseasiassa oli hyvä idea katsella vanhoja valokuvia, tuli valonpilkahdus muuten tylsän väsyneeseen päivään. Kerrankin se toimi!