Kotona jälleen. Käytiin "maalla" äitini luona kun täällä meillä oli asuntoesittely. Meneeköhän tää koskaan kaupaksi...? Vaikka ei kandee stressata kun uuteen kotiinkin päästään vasta tammikuussa että tavallaan ihan hyväkin ettei kauppa ainakaan vielä oo käyny.

Miksi meidän kissat aiheuttaa aina jotain hämminkiä tai huvitusta? Tavallisuutta kaipaisin toisinaan ;o) Nyt Laati ja Tiitu oli sitä mieltä, että sunnuntai ois ollu paljon mukavampi viettää kotona kun autoillen jonnekin. Perille päästyä kissat sai olla vapaana äitini kodissa, Laati ja Tiiti laitettiin kaksistaan yhteen huoneeseen kun en ottanut niille valjaita mukaan ja siellä aina toisinaan on ovet selällään pihalle asti, ei ois kiinnostanut metsästää karkailevia kissoja ympäri pihapiiriä. Juniori sai valjaissaan taapertaa ympäri taloa ja mielenkiinnolla se paikkoja tutkiskelikin. Häntä tapilla meni huoneesta toiseen huudellen aina välillä missä oli. Syötiin ja istusttiin katsomaan telkasta Jari Sarasvuon Bangladesh kokemuksia. Ranji vaihtoi autoon talvirenkaat. Mitä keksi Juniori (Hippis)? No takkaa meillä kotona ei olekkaan eli se kiinnosti kissaa kovasti...

Kaksi murisi toisilleen omassa huoneessa ja valkoisin kissa hyppäsi takkaan, ou jee! Onneksi ei takassa ollut ollut tulta aikoihin, mutta tuhkaa siellä kyllä oli. Saatiin kissa heti sieltä pois kun se sinne hyppäsi, joten ei se onneksi kerennyt kauheesti likaantua. Enhän mä tollo ollut miettinyt koko takkaa ja en siis huomioinut että luukut oli rakosellaan. Varpaissa oli sitten ainakin väriä hetken aikaa ;o)

Nyt ollaan kotona ja Tiitu murisee edelleen kaikille, loukkantu siis oikein kunnolla tällä kertaa mullekkin. Kaipa se illalla taas normaali on, ei toi yleensä kauaa kestä vaan tää oli ihka eka kerta kun yleensäkkään ei tykännyt lähteä kotoota minnekkään. Nyt saa nukkua keskellä meidän sänkyä itselleen hyvän mielen.