...vaikka me olemme reissussa. Tämä tuli taas kongreettisesti huomioitua, kun ostin kissoille ruokaa mukaan hoitopaikkaan. Vaikka hoitoaikaa kertyy vain 12 päivää, niin muutama kymenen euroa meni ruokiin ja vielä pitää käydä hakemassa pellettejä pissakippoon... Jännä juttu, tavallisessa arjessa ostan ruokaa muutaman purkin kerrallaan ja aika ajoin iiison säkillisen kuivanappuloita ja sillä tavalla ei huomaakkaan minkä verran rahaa menee kissojen ruokintaan. Nyt kun ostaa lähes kahden viikon tarpeet yhdellä kertaa, sen kyllä huomasi. Mutta toisaalta ei haittaa lainkaan, parempi sekin raha kuluttaa kissoihin, kuin vaikka baariin. Sitäpaitsi baarissa sillä juhlisi ehkä yhden illan... tai no, riippuu kulutuksesta mutta olettaen, että siellä joisi hieman enemmän kuin yhden tai kaksi sidukkaa...

Muutenkin meillä kisut nykyään syövät suurimmaksi osaksi eläinkauppojen ruokaa, niissä kun on terveellisempi koostumus kuin ruokakaupan vastaavissa. Vaikka kyllä joskus riisi ja tonnikala sekaisin on kova sana ja varsinainen herkkuateria. Mutta kyllä eläinkin osaa valita... meillä kelpaa vain kastikkeissa olevat purkkiruuat, kukapa sitä kuivaa sapuskaa!?

Onneksi ihana lapsuusystäväni Meiju ottaa kissat hellään huomaansa siksi aikaa kun me hömpöttelemme toisella puolen tellusta (no ei ihan, mutta kaukana kumminkin). On huomattavasti helpompi olla poissa, kun ei tarvitse koko ajan miettiä onko karvanaamoilla asiat kondiksessa. Meiju tuntee kissojemma hyvät ja ei niin hyvät tavat ja he tulevat hyvin juttuun keskenään. Kävipä kerran niinkin, että kissa olisi jäänyt lomamme jälkeenkin vielä mieluummin Meijulle kuin lähtenyt kotiin... Laati oli silloin meidän ainoa kissa ja ilmeisesti kyläpaikan palvelu oli herran mieleen...