Minä olen tietoisesti viimeaikoina pitänyt itseäni erossa netistä ja wau, se on onnistunut oikein mukavasti. Yritän jatkaa samaa...asia kuin asia niin liika on aina liikaa.

Viime vkonloppuna olimme Haikon kartanossa minilomalla ja ihan ok, mutta ei mikään "pakkosinneontoistekkinmennä"-paikka. Viime perjantaina meiltä lähti myös kissaneito numero kaksi kotiinsa, joka oli täällä tapaamassa Hippistä keskiviikosta alkaen. Tämä pari pääsi asiaan heti ja uskoisin että tuo reissu tuottaa tulosta, mutta eipä nuolaista ennenkuin tipahtaa... Sunnuntaina pukkasi jo toinen neito kylään ja siinä meni hetki ennenkuin alettiin toimimaan, mutta toivotaan että sekään ei olisi ollut mikään turha reissu... Vielä yksi neito on tulossa ja sen jälkeen vain ootellaan että kaikki on saatettu tiineiksi ja sitten pääsee Hippis palleistaa ja alkaa ansaitulle kissaneläkkeelle ;) Jotkut kollinomistajat käyttävät poikiaan useampaankin astutukseen mutta itse ajattelen että muutama riittää sillä muuten seuraavissa sukupolvissa alkaa jo olla liikaa saman kissan jälkeläisiä...

Tänään kävimme katsomassa sininaamiobirmapentua. Aivan ihanaluonteinen poika oli kyseessä, rakasti silittelyitä ja sylittelyita ja oli muutenkin kaikinpuolin ihanan sosiaalinen pikkukissa. Minä vaadin kissalta juuri tuota sosiaalisuutta ja sekin on yksi syy miksi en koskaan ostaisi kissaa kuin ns sikaa säkissä. Haluan nähdä mistä ympäristöstä mahdollinen uusi perheenjäsenemme tulee ja tahdon henkilökohtaisesti itse nähdä että kyseessä on hyvin sosialisoitu pentu joka rakastaa ihmisten kanssa touhuamista. Onhan se niin että jatkossa kaikki sujuu mitäluultavimmin mukavammin kun on ottanut selvää yksilöstä ja sen eripuolista ja tarpeista. Myös se että kasvattaja haluaa nähdä ostajan ennenkuin lupaa myydä pennun on mielestäni tärkeä osa kissakauppaa, se on yksi merkki että kasvattaja on kasvattanut pentunsa rakkaudella ja haluaa varmistaa että hyvä huolenpito jatkuu myös pennun uudessa kodissa. Ja sekin on vain plussaa että kasvattaja vaikuttaa helposti lähestyttävältä mikäli jatkossa on tarvetta yhteistyölle jossain merkeissä. Tässä kaverissa kuitenkin jäi mietityttämään kun ne kivekset eivät olleet vieläkään alkaneet laskeutua... kyseessä oli siis tasan 12-viikkoinen pikkumies. Olen kuitenkin ajatellut että jos saan hyvätyyppisen kissan, joka ei ala merkkailemaan, niin tottahan sitä kannattaa ainakin yhdelle naaraalle antaa jälkeläisten toivossa...hmmm, katsotaan nyt mihin päädytään, mutta tuntuu siltä että haku jatkuu vielä... Ja eihän se mikään pakko ole uros olla mutta jotenkin viehättää niiden vähän isompi koko.

Alustavien suunnitelmien mukaanhan aikanaan oli Hippiksen kasvattajan kanssa puhetta, että niistä ekoista pennuista oisi voinut meille tulla sijoitusnaaras, mutta asiat ei aina mene niiden alustavien suunnitelmien mukaan ja matkan varrella sattuu ja tapahtuu niinkuin nytkin ja se tyttöpentu jää kasvattajalle itselleen. Aluksi oli tietysti tämä pienoinen pettymys, mutta nyt kun aikaa on kulunut ja asiaa pohdiskellut eri näkökulmista, niin olen tullut siihen tulokseen että se on varmasti paras ratkaisu. Jos syntyy lähestulkoon täydellinen birmatyttö, niin tottahantoki se ansaitsee päästyä kotiin jossa sitä myös näyttelytetään ja se pääsee myös monien muiden ihmisten ihailunkohteeksi maalimalla ;) Innolla tulen seuraamaan miten pitkälle se tyttö elämässään pääsee ja kyllä meille vielä jossain vaiheessa se sijoitusnaaraskin tulee... sitten kun on oikea kissa ja oikea hetki syseessä. Onhan tässä aikaa niin kauan kun elämä jatkuu...

Nyt ja tässä vaiheessa on siis kuitenkin hakusessa Hipille kaveri, kun toi meidän Tiiti on niin perussuomalainen erakko luonne joka ei niinkään nauti rallata toiseten kissojen kanssa ja Hippi tosiaankin nauttisi niin toimia... Katsotaan milloin ja minkälainen birmalapsonen meille muuttaakaan, mutta birma se jokatapauksessa tulee olemaan, minä olen suosikkirotuni löytänyt =)

-tähän laittanen kuvaa kun niitä ensin kamerasta koneelle saan siirrettyä...-