Ne, jotka minut tuntevat, ovat tietoisia että olen mennyt naimisiin kolmeen kertaan eroamatta välissä keraakaan ;o) Monikulttuurisen suhteen hyviä puolia tämä (tosin kaikki eivät laske useampia häiden järjestelyjä positiiviseksi asiaksi).

Meillä on siis takana maistraattivihkiminen Suomessa, avioliiton siunaaminen kirkossa ja temppelihäät Intiassa. Kaikki ihania kokemuksia, paitsi maistraattivihkiminen oli aika pikkujuttu, ohi jo ennen kuin kerkesi tajuta koko asiaa.

Suomalaisena tyttönä halusin ehdottomasti kirkkohäät. Se ei ollut niin yksinkertaista, koska mieheni on hindu ja siis eri "uskonlahkoa", mutta avioliiton siunaus järjestyi kyllä ja kaikkihan saavat sen jälkeiset juhlansa järjestää miten haluavat. Meillä ei tanssittu häävalssia ja kakku ei ollut kermainen mansikkakakku. Tanssin jätimme väliin, koska intialaiset eivät ole kotimaassaan tottuneet valssaamaan ja emme sitä sitten alkaneet harjoitella. Sitäpaitsi melkein kaikissa häissä tanssitaan ja me halusimme erilaiset, itsemme näköiset häät. Kermakakun heivasin valikoimista pois, koske en vaan pidä kermakakuista (ja niitäkin on kaikissa häissä). Sen sijaan meillä oli suklaalla kuorrutettu rommitäytekakku, nam. Ruokaa oli, hääjuhlissa pitää minun mittapuuni mukaan olla ruokaa ettei nälkä ala kouria vatsanpohjaa ja silloinhan ihminen kiukustuu. Häissä ei saa olla niin juhlapari kuin vieraatkaan kiukkuisia, muuten ois tunnelma pilalla ja kaikilla paha mieli...

725017.jpg   725013.jpg suomalainen versio häistämme

Intiassa vietetyt häät ovat todellakin erilaisen mihin täällä pohjolassa on totuttu... vieraita on monta sataa jne. Meidän intialaiset häät olivat väkimäärällisesti suomalaiset eli vain perhepiiri pyydettiin mukaan, olisin tuntenut varmasti vaivaantuneisuutta jos siellä olisi ollut sadoittain tuntemattomia mukana eli taas oli "erilaiset" häät. Mikä ihaninta, sain myös yhden "oman ihmiseni" mukaan, koska äitini oli samaan aikaan kanssamme Intiassa.

725020.jpg     725022.jpg

725023.jpg

Yllä pari kuvaa intialaisista häistämme. En kerro paljoakaan aivan aidoista, monta päivää kestävistä häistä siellä koska tietoni varmaankin ovat puutteellisia. Mutta kerron muutaman sanasen omistamme. Ylhäällä vasemmalla mieheni laittaa otssani merkkiä, joka kertoo että olen naimisissa (nämä merkit siis eivät ole kastimerkkejä kuten vielä luullaan liiankin usein...). Sitten samaan rituaaliin kuului tulsiseppeleen laitto kaulaan, sen teimme molemmat toisillemme. Mies vielä pujottaa morsiamen kaulaan thaalin (klikkaa sanaa niin saat lisää tieoa asiasta), joka on intialaisen hääseremonian tärkein osa ja verrattavissa meikäläisten sormustraditioon. Näiden jälkeen läksimme kiertämään temppeliä ja matkalla pysähdyimme kunnioittamaan Jumalaa. Eli oikealla oleva kuva yllä. Tuosta kuvasta näkyy hyvin suomalaisen ja intialaisen käytöserot Jumalaa kohtaan... Mieheni katsoo Häntä avoimesti kohti, kun taas minä katson kunnioittaen ja nöyränä alaspäin, jännää huomata tuo.

Temppelistä menimme syömään koko sakin voimin. Biryani taitaa olla se intialaisin hääruoka. Siinä on sitten joukossa jotain, riippuen ihmisten uskonnosta. Hinduhäissä se on useimmiten kasvista tai kanaa ja muslimeillä lammasta. Ainakin eteläisessä Intiassa makeaakin makeampi paysam on jälkiruokana.