Ei pysty niin mitään tekemään, joka paikkaa kolottaa ja on aivan nuijittu olo, kiitos toissapäiväisen painavan lumen.

Käsi ei nouse rintakehää korkeammalle, hyvä kun edes siihen asti... Olen väkipakolla koittanut venytellä etten mee ihan lukkoon ;o) Tämän koneen kanssakaan ei ole ollut mukavaa toimia tänään eli jätän lyhyeen nyttenkin.

Monen vuoden tauon jälkeen puin vanha herra Laatille valjaat päälle tänään, poika halusi niin kovasti pihalle. Hyvin meni ja oli kuin katti ei olisi edes valjaita päällään huomannut. Laitan ehkä kuvia toiste kun nyt ei halua jatkaa koneella. Jospa saisin ukkokultani puhuttua ympäri laittamaan tiikerirasvaa raihnaisille olille ja käsivarsille vielä illan aikana...

ps. Ekaa kertaa elämässä oli hankaluuksia nostaa petaria mattotelineelle, ois tehny mieli kirkua kivusta ja hakata päätä telineeseen harmista! Kamalaa kun ei yht'äkkiä pystykkään tekemään jotain, mitä on tottunut yleensä tekemään vaikka vasemmalla kädellä :o(