RG-VEDAN LUOMISHYMNI

Silloin alussa ei ollut ei-mitään eikä mitään, ei ollut ilmakehää, eikä taivasta sen yllä. Mitä sitten oli? Missä? Kenen huostassa? Oliko mittaamaton, syvä vesi?

Silloin ei ollut kuolemaa, eikä kuolemattomuutta, ei päivän tai yön merkkejä. Vain tämä Yksi hengitti, omasta voimastaan, ilman tuulta. Mitään muuta kuin Se ei vielä ollut.

Pimeys oli alussa pimeyden kätkössä, kaikki tämä oli erottumatonta vettä. Se mikä tyhjyyden peittämänä tuli olemaan, se Yksi syntyi oman halunsa kuumuudesta.

Halu tuli alussa tämän ylle, se oli mielen ensimmäinen siemen. Viisaat, jotka harkiten tutkivat sydämessään, löytävät olevaisen siteen olemattomasta.

Suoraan poikki oli heidän siteensä jännitetty, mutta oliko olemassa "alhaalla" tai "ylhäällä"? Siitoskyvyt ja voimat olivat, alhaalla oli energia ja ylhäällä tahto.

Kuka tietää varmasti? Kuka täällä voi kertoa ,issä ne syntyivät, mistä tämä luominen tuli? Jumalatkin syntyivät vasta tämän luomisen jälkeen. Kuka sitten tietää mistä se on kehittynyt?

Hän, josta tämä luominen on kehittynyt, tekipä hän sen tai ei -joka on tämän kaiken tarkkailija korkeimmassa taivaassa, hän yksin tietää sen, tai ehkäpä hänkään ei tiedä.

-käännös Sanskritin kielestä Klaus Karttunen-  Idän viisautta, WSOY 1977