Hellurei, palailimpa juuri torin konsertista johon kuitenkin menin jo viideksi kuuntelemaan myös lastenkonserttiosuuden. Mian ja Pirkon (Mian tytär 1vee ja 8kk) kyydillä pääsin sinne ja takaisinkin. Torilla tapasin myös Tallen ja Jarmon ja Meijun treffasin Ärrällä.

Kyllä kannatti mennä. Tähän asti olen fanittanut Jani Wickholmia vaan cd;n kautta mutta live-esiintyminen oli lopullinen salamanisku. Jani on HYVÄ! Senkin olisin voinut ottaa kotiin, mutta tällänen reilu 3-kymppinen naimisissa oleva nainen ei voi moisia ajatella kuin hiljaa mielessään (ja täällä blogissa) ;o) Ranji sanoi vaan että "jaa" kun kerroin hänelle että oisin sen voinut tuoda meillekkin... No, vitsiähän tämä pohjimmiltaan on jos ihan tosissaan ollaan.

Nyt on pakko tuulettaa tämän päivän tähtihetkellä. Minä sain halauksen by Jani Wickholm! Jee, Jani rules!!! Itseasiassa sen verran "lapsetti" että keikan aikana hyvää musiikkia kuullessani ja kivannäköistä nuorta miestä (syntynyt 20.9.1977 eli jokusen vuoden nuorempi kuin minä) katsoessani sain hassun ajatuksen päähäni. Tälläistä olen tehnyt viimeksi varmaan lähempänä kahtakymmentä ikävuottani... halusin mennä pyytämään Janilta nimmarin. Se kannatti, Mia otti meistä valokuvan ja sitten "kaupanpäälle" vielä se voimakas, lämmin, ihana halaus. Mikä tässä hassuinta, on se etten yleensäkkään pidä halaamisesta ja saan lähinnä pakokauhuisen kohtauksen jos aavistan jonkun lähestyvän minua ajatuksissaan tulla halaamaan... Olen kuulemma lapsesta asti ollut sellainen. No, oma mies tietty saa halata ja siitä jopa nautin, mutta tänään vieraan ihmisen halaus tuntui ekakertaa elämässäni hyvältä. Mikä muutos minussa on tapahtumassa? Kiitos Jani, osoitit että minulla on vielä toivoa normalisoitua tästä halaus-hysteriassani!

CuteKittyHug.jpg cat's hug

Tähän loppuun voikin sitten sen Olavi Uusivirran(joka myös esiintyi tänään torilla) biisin sanoin todeta "Heeeeei, on niin helppo olla onnellinen. Heeeeei ja tyytyy siihen mitä on"

808045.jpg         Nimmari omistuskirjoituksella