Minä en siis ole aamuihminen, kuten olen todennut useasti aikaisemminkin. Tänään kuitenkin heräsin jo varttia vaille kuusi kun piti mennä vessaan. Pikkuipanakin (kissa) heräsi ja kun pääsin takaisin sänkyyn ajatuksena vielä nukkua muutama tunti, oli ipana ilmeisesti eri mieltä. Alkoi jumalaton "rummutus" makkarin oven takana. Juu juu, olen maailman sydämettömin ja raain ihminen kun suljen kissoilta yöksi oven makuuhuoneeseen... Mutta se siis niistä unista. Hilasin itseni olkkarin sohvalle ja pentu hyppäsi heti reisien päälle ja alkoi kehräämään. =o)

Tiitu ja ipana ei ole vieläkään samalla aaltopituudella. Tosin metrin päästä kiinnostuneena tarkkaillaan toisiaan ja yksikin liike väärään suuntaan niin toinen aloittaa murinan, johon toinen vastaa. Tai ipanan ääni kuulostaa enemmän ulinalta kun ei lähde vielä pienestä isoa ääntä.

Mutta riemu oli rajaton kun illalla löysimme digikameramme. Olin jo penkonut jopa vaatekaapin siinä ajatuksessa jos kamera olisi vahingossa joutunut sinne jonkun vaatteen välissä. Ei ollut. Sitten mietin jopa sitä, olisiko se millään ihmeellä jostain syystä saattanut päätyä roskikseen... (toivotonta ajattelua, mutta...) Oli pakko antaa periksi ja hieman surullisena aloin laittamaan itseäni nukkumaan ja yht'äkkiä Ranji sanoi "Mä löysin sen". Vähänkö olin pihalla kun toinen oli jo nukkumassa, niin mitähän siinä vaiheessa yleensäkkään enää löydetäänn? Siinä se oli digi, tietokonepöydän alatasolla, skannerin vieressä ja pystyasennossa... Kuka ettii kameraa tollasesta paikasta??? En ainakaan minä!