Olin saanut tänäaamuna mailia ihanalta mieheni siskolta. Hän kertoi mm. Keralan yleiskuulumisia ja niistä lisää hieman tuonnempana...

Minä täällä tuskailen kun talvi ei ota loppuakseen eli lumi ei häivy, vain katoa silmistäni... Onneksi tänäänkin paistaa aurinko ja sehän on paras lumen tappaja jos niin voi sanoa.

Matkapäiväkirjassani muutama viikko takaperin kerroin kuinka ilmastonmuutos on viilentänyt (ja muutenkin muuttanut) ilmoja Intiassakin. Nyt on Keralassa jo alkanut sateet vaikka monsuunikauden ei tosiaankaan pitäisi alkaa vielä näin aikaisin. Sudha, mieheni sisar kirjoitti kuinka raskaat sateet ovat ajaneet maanviljelijöitä toivottomuuden partaalle. Riisiviljelmiä on jo tuhoutunut ja muutama maanviljelijä on siitä syystä riistänyt hengen itseltään tänä keväänä (tai kuten Sudha kirjoitti; kesä on jo alkanut eteläisessä Intiassa). Se on todella surullista että joku kokee tilanteen niin toivottomaksi, ettei näe muuta vaihtoehtoa kuin itsemurhan... Kuinka toivottomia ovatkaan nyt ne perheenjäsenet, joiden pitää tuhoutuneen viljelmän lisäksi hoitaa myös yhden perheenjäsenen omavalintaisesta poismenosta aiheutuvia haavoja?

Onneksi kuitenkin meidän perheellä on perusasiat siellä hyvin. Sudhan tyttäret odottavat innolla pian alkavaa kesälomaa koulusta ja tätinsä Preetyn saapumista Emiraateista Kochiin. Myös appivanhempieni talo on pian valmistumassa ja he saavatkin avaimet uuteen kotiinsa ensi kuun loppupuolella. Voi kun päästäisiin lähtemään sinne housewarming-juhlaan mekin...

Minä tässä alan suuntaamaan kohta kohti keskustaa, tapaan siellä ystäväni vajaan tunnin kuluttua.