Voi anna tämän ihanan kesän jatkua ja jatkua ja jatkua ja... Taas on koko päivä mennyt pihalla nautiskellessa, voi kun kesä jatkuisi ainiaan!

Olen hankkinut päivetystä niin kalpealle iholleni, samalla saanut myös jotain pientä aikaiseksi. Laitoin sisällä alkuun kasvatetut auringonkukat maahan ja myrkytin voikukkia. Että osaa voikukat olla riesa! Olen niitä päivittäin nyppinyt pois, ihan nupuista alkaen ja toivonut että niiden kasvu vaan loppuisi. No ei lopu kun on niin pirun sitkeitä, enkä viitsi pihaa kaivaa miljoonalle pikkukuopalle, joita syntyisi jos kaivaisin kaikki voikukat juurineen pois. Perjantaina sain tarpeekseni ja ostin voikukkamyrkkyä. Sitä pitää ruiskaista lehdille ja sitten niiden pitäisi kuolla kun lehdistä imeytyy tapponeste kukan syvimpään olemukseen. Niin PITÄISI, en usko ennenkuin näen! Peukut pystyyn että pääsen voikukista eroon, vaikka iloisenvärisiä ovatkin...

Sitten löysin vanhan kuvan, joka on ehkä otettu vuonna viis tai kuus kivisateesa... No ei vainen, minun lapsuudessani se on otettu, enkä olekkaan syntynyt ihan vuonna viis tai kuus, saati sitten kivisateessa ;o) Tosin veikkaan ettei tätä kuvaa myöskään ole otettu kesällä vaikka kuitenkin kauan kauan sitten. Siinä on isäni, koiramme Carita, äitini ja minä naperona. Ihana vanha, mustavalkoinen kuva.

1587835.jpg             Perhe E. Copyright Minna