Oltiin sitten eilen teatterissa katsomassa näytelmä nimeltään Nimeni on Reino. Kuten jo aiemmin olen maininnut, lähdin sinne hieman epäileväisenä näytelmän "hyvyydestä". Ensimmäinen puolisko kuitenkin oli positiivinen yllätys, lapsenomaisella Reinolla 27vee oli muutamia oikein hyviä lausahduksia, jotka kirvoittivat hymynkin kasvoilleni, mutta ikävä kyllä väliajan jälkeinen puolisko oli suuri pettymys ja suoraan sanottuna huono... siis minun makuuni ei ollenkaan. Laitan tähän alle Hämeenlinnan kaupunginteatterin sivuilta Reinon esittelyn. Varmasti joku voi tykätä näytelmästä paljonkin eli kyllä sen katsomaan voi mennä kunhan ei odota liikoja...

Teatterinjohtaja Heikki Paavilaisen ensimmäinen ohjaus Hämeenlinnassa!

Eläinkaupan myyjänä työskentelevä kolmekymppinen Reino on lapsen tasolle jäänyt elämän tarkkailija, joka kommentoi häkellyttävän suorasukaisella tavalla ympärillään olevia ihmisiä ja tapahtumia. Reino rakentaa itselleen maailmankuvaa naistenlehtien, suomirockin ja ympäröivien ihmissuhteiden ikuisista totuuksista. Vieraat ihmiset ymmärtävät hänet yhtä väärin kuin Reino ymmärtää heidät, mutta Reinon lähipiiri arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Erityisesti Reinon persoona vetoaa naisiin, jotka näkevät miehen kuoren alla asuvan pikkupojan.

Susanna on nuori nainen, joka nauraa muiden seurassa itselleen, muille ja koko elämälle, mutta omassa yksinäisyydessään vajoaa suruun, jota ei kykene ratkaisemaan.

Tähän asti Reino on suunnannut unelmansa naistenlehtien kaukorakkauksiin ja tunnustanut tunteensa vain eläinkaupan lemmikeille. Mutta kun eläinkaupan ovesta astuu sisään kaunis punatukkainen tyttö, tietää Reino kohdanneensa sen oikean. Lähipiirin rajut elämänkohtalot varoittavat mahdollisesta tulevasta, kun Reino alkaa unelmoida yhteisestä tulevaisuudesta. Voiko sellaista olla kahdella ihmisellä, joista toinen kaipaa takaisin viattomuuteen ja toinen sieltä pois?

Kauniit ajatukset näyttävät rumemman puolensa, kun Reinolle alkaa paljastua, että paljon on ehtinyt tapahtua jo ennen kuin hän ehti ihastustaan suojelemaan. Ja paljon myös tapahtuu sen jälkeen, kun Reino päättää ratkaista rakastettunsa ongelmat. 

Seksuaalisuus ja kuolema, miehen rooli ja naisen rooli, rumuus ja kauneus, hyvyys ja pahuus. Maailman ja median asiat tuntuvat vaikeilta käsitellä, mutta Reino tekee parhaansa. Pieneneekö paha olo, jos sen käsittelee pienemmissä palasissa, yksi kerrallaan? Voiko surua jakaa, vai kasvaako se siitä vain?

"Halusin kirjoittaa tarinan, jossa toinen ihminen tunkeutuu toisen ihmisen yksityisyyteen salaa." (Jukka-Pekka Palviainen)

"Nimeni on Reino tarjoaa ihmisille uuden, humoristisen ja positiivisen vinkkelin arkitodellisuuteen ja samalla peilaa poikkeuksellisen koskettavalla tavalla nykysuomalaista elämää." (Heikki Paavilainen)

Kantaesitys Kulttuuritukussa 22.9. klo 19.00

Jukka-Pekka Palviaisen romaanin pohjalta käsikirjoittanut Veera Tyhtilä
musiikki Costello Hautamäki
ohjaus Heikki Paavilainen
lavastus Juha Mäkipää
pukusuunnittelu Anne Laatikainen

Rooleissa Jani Koskinen, Sinikka Salminen, Johanna Reilin, Katariina Kuisma, Birgitta Putkonen, Leena Viitanen, Aino Mankonen, Harri Ekonen, Raimo Viitanen, Lauri Kortelainen ja Kai Vaine.

Esityksen kesto 2 h 50 min
Liput 20/18/12 €

Suosittelemme yli 15 vuotiaille