Tässä tarina Pyhän Birman synnystä, mielenkiintoinen minusta

tarinana, tiedä sitten totuusarvoa mutta kuitenkin. Näin kerrotaan;

 

PYHÄ BIRMA

Pyhä Birma on puolipitkäkarvainen naamiokissa, jolla on valkoiset tossut. Vanhan legendan mukaan näitä kissoja oli vuosisatoja sitten munkkien seurassa burmalaisessa Lao-Tsun temppelissä, missä valkoinen Sinh-kissa sai "pyhän" värityksensä palkkioksi Tsun-Kyan-Kse-jumalattarelle osoittamastaan uskollisuudesta. Totta on kuitenkin, että birman pyhä kissa on yksi vanhempia, ellei peräti vanhin tunnettu kissarotu. Majuri G. Russell näki v. 1898 Lao-Tsun temppelin alueella sadoittain näitä erikoisia kissoja ja v. 1919 hän sai lahjaksi pääpappi Kittah Llamalta tällaisen pariskunnan Ranskaan. Kissapari sai vain yhden pentueen, mutta rotu onnistuttiin pitämään hengissä ja se on nykyään saavuttanut maailmanlaajuisen suosion.

Pyhällä birmalla on keskikokoinen vartalo ja sen jalat ovat lyhyet ja tanakat. Pää on vahvarakenteinen, posket täyteläiset ja korvat pienet. Silmät ovat pyöreähköt ja syvänsiniset. Häntä on keskipitkä ja tuuhea. Turkki on helppohoitoinen, silla se ei takkuunnu. Käpälät ovat puhtaanvalkoiset. Takajaloissa valkoisen värin tulee jatkua jalan takaosassa nk. kantakiilana. Pyhällä birmalla on vartalon väriä tummempi "naamio" kasvoissa, korvissa, jaloissa ja hännässä. Naamiovärejä ovat: ruskea, sininen, suklaa, punainen, creme ja lila, näiden tabbymuunnokset sekä ruskea, sininen, suklaa ja lila kilpikonnaväritykset. Vartalon väri on hyvin vaalea munankuoren väri ja pyhän birman turkissa pitää aina olla kultainen hohde sen naamioväristä riippumatta.

Pyhä birma on hiljainen, siisti ja rauhallinen, mutta samalla utelias ja leikkisä. Se sopii erinomaisesti kaupunkikodin lemmikiksi.

Tämän kopioin Suomen Rotukissayhdistyksen sivuilta. 

Legenda

Himalajan vuoristoissa oli Lao-Tsun temppeli, jossa palvottiin kultaista, safiirisilmäistä Tsun Kyan-Kse jumalatarta. Temppelissä asui vanha pääpappi Kittha Mun-Ha, ja hänellä oli valkoinen kissa nimeltä Sinh. Temppelialueella oli muitakin kissoja, kaikki valkoturkkisia ja keltasilmäisiä. Eräänä yönä temppeliin hyökättiin ja pääpappi sai surmansa. Muut papit rukoilivat jumalattarelta apua. Pääpapin kissa Sinh asettui kuolleen isäntänsä ruumiin päälle ja käänsi katseensa kohti jumalatarta. Pian kissan turkki sai kullanhohtoisen värin ja kissan silmät muuttuivat safiirinsinisiksi, aivan kuin jumalattarella. Kissan kasvot, korvat, jalat sekä häntä saivat Burman hedelmällisen maan värityksen. Ainoastaan tassut, jotka koskettivat kuollutta ylipappia säilyivät valkoisina, puhtauden ja hyvyyden värisinä. Papit onnistuivat puolustautumaan ja ajoivat vihollisen menestyksekkäästi pois. Myös muut temppelin kissat saivat Sinhin värityksen. Näin syntyi taru pyhä birman valkoisista tassuista.   <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Taru kertoo myös, että aina kun pyhä kissa kuolee, vie se kuolleen papin sielun ikuisuuteen. Sinh jäi uskollisesti kuolleen isäntänsä päälle, kunnes se menehtyi - ja vei isäntänsä sielun paratiisiin.

Tarinan legendasta kopioin  Pyhän Birman Kissat Ry:n sivuilta