Perjantai... mikä perjantai? Ei lainkaan perjantain olonen päivä. Ranji koko viikonlopun töissä kax vuoroo per päivä ja mulla ei muuta oo kun aikaa. Aloitin siis madottamalla kissat. Madotan ne joka vuosi maaliskuussa ja syyskuussa, päivällä ei niin väliä, riittää kun muistaa noiden kuukausien aikana toimia.

Matolääke on ilmeisen mautonta, kun se menee mukisematta alas kun sen sekoittaa johonkin herkkuruokaan. Meillä herkkuna toimii hyvin tonnikala. Ja se ruiskuissa oleva pasta sekoaa sinne hyvin. Toki se on hieman hankalaa kun pitää vahtia että jokainen pysyy omalla kipollaan jotta saa lääkettä oikean määrän kokoonsa nähden. Toisaalta pikku-Hippu on ainoa vahdittava kun se avuliaasti söisi myös toisten lääkkeet. Tänään laitoin sen saunaan oven taakse kun oma kippo oli tyhjä ja toiset edelleen natustelivat omiaan. Kyllä se huusikin sitten, oli paha paikka kun suljettiin pois huoneesta jossa ihan selvästi oli tarjolla syömätöntä sapuskaa.

Matolääkkeen jälkeen kaikki katit hakeutuivat omiin oloihinsa ruokalevoille. Nyt on niin hiljaista ettei uskjisi kotona olevan ketään muuta kuin minä. Toisaalta tämän lääkkeen anto nykyään on niin stressitöntä myös kissoille, ennen kun tyhmänä aina yritin ruutata sitä suoraan suuhun ja lopputuloksena oli loukkaantuneita katseita kissoilta minulle ja enemmän tai vähemmän lääkepastassa olevia kissoja ja ihmisiä... Olen niin tyytyväinen kun keksin viime vuonna kokeillä nykyistä kaytäntöäni. Ingen är perfect!

Lääkityt kissat ruokalevolla;

938504.jpg     Hippuliini

938505.jpg     Laati, rakastaa jostain syystä nukkua kuljetushäkissä lähes aina...

938507.jpg     Tiitu nuokkuu puoliunessa

Tänään tuli postissa lokakuun Stardust, jos vaikka sitä tästä selailemaan... Jaa juu, eilen sain postitse suoraan kotiovelle järjettömän ison laatikollisen kissanruokaa, nyt ei tartte hetkeen kantaa sitäkään kaupasta urakalla.