Joskus nuorena tai lapsena opin seuraavan runonpätkän, joka mielestäni sopii mainiosti liittämääni kuvaan. Tiedä sitten muistanko ihan sanalleen oikein, mutta jotenkin näin se meni;

Olen pieni kissa<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

kevätpistoksissa.

Mietin tässä juuri,

aurinko on suuri.

Kun se kultasormillaan

talven turkkiin koskettaa,

kehräämään käy koko maa,

sekös kissaa naurattaa.

618368.jpgPikku Tiitiäinen

 

Toukokuun lopussa ei enää kannata puhua talvesta, mutta aurinko on ainakin ajankohtainen miettimisen aihe näin kesän kynnyksellä.

Ps. Nyt on runo ilmeisesti ihan oikeassa muodossa avuliaan Liisan johdosta, Kiitos!

Elina Karjalaisen Uppo-Nallet ovat todella ihania kirjoja, mieleen on jäänyt monta runoa niistä ja tarinaa myös, kannattaa lukea. Lapset ja lapsenmieliset aikuiset tykkäävät ;)