Tänään oli varsinainen pooja-päivä. Viime yön unet jäi taas vaihteeksi vähän liian lyhyeen, milloin mä saan nukkua...? Kova häsis koko illan kun oli se yäpooja, kotona oltiin vasta puolen yön jälkeen.Sitten nuo vielä höpöttivät ainakin tunnin ellei kauemminkin ja aamulla talous heräsi taas kuuden maissa... Jos joku väittää että monikulttuurisessa suhteessa on se hieno puoli että on "Syy" matkustaa toiseen valtioon lomailemaan aina vähän päästä, niin voimpa kertoa rehellisesti ettei se ihan noin yksinkertaista ole. Nää meidän Intian matkat ei ainakaan käy läheskään joka kerta leppoisasta lomasta (no ehkä silloin kun ei mennä Keralaan, mutta silloin onkin pelkkä loma kyseessä, ei sukulaisvierailu).

Uuden kodin tämän päivän pooja alkoi jo aamulla kahdeksalta. Tosin minä menin sinne vasta kymmeneksi. Silloinkin oli vielä järjestelyjä vieraiden varalle rutkasti tekovaiheessa.

       Ranjia ympäröi mm. hänen isänsä, sisarensa ja vanhimman siskon mies. Kuva uuden kodin rappusilla.

        Ranji ja siskon tyttö Aisu (Aishwarya) katolle rakennetussa vieraiden ruokapaikassa

Täällä yksi tosi tärkeä uuden kodin traditio on maidon keittäminen. Sitä keitetään kaikille vieraille tai sitten vaan ydinperheelle jos juhlia ei järjestetä, mutta pääasia että sitä keitetään. Sitä kuuluu sitten ko päivän aikana taloon saapuvien, jokaisen juoda pikkuinen loraus. Sitten pappi myös valmisti makean herkun, jota myös kuului kaikkien saada hivenen. Niin ja varsinainen ruoka, sitä varten oli tilattu paikallinen pitopalvelu, joka ruokaa oli valmistanut  tosi paljon (150;lle hengelle). Ruoka sisälsi riisiä ja montaa eri sorttia kasvisjuttuja ja jälkkäriksi ylimakeaa paysamia ja minibanaaneja. Paysamista en itse juuri sen ylettömän makeuden vuoksi hirveesti välitä. Nämä kaikki tietysti syötiin banaaninlehdeltä ja käsin. Mä en oikein haltsaa vieläkään riisin ja märkien kastikkeiden syömistä käsin, joten sain lusikan avukseni ;o) Sellasia ruokia kyllä syön sormin, jotka on kuivia, eikä sotke eli chapati-leivät kyllä menee curryjen (kastikkeiden) kanssa ilman vaikeuksia, mutta se riisi...

       Maidon keittoa

        Pappi tekemässä taikojaan (sitä makeeta syötävää)

       Vetää totiseksi kun ajattelee että pitäis syödä tätä sormin...

       Juhlaruokaa

Porukkaa lappasi taukoamattomana virtana aamu kymmenen jälkeen, iltapäivä kolmeen asti. Mä jostain syystä inhoan kättelyä, mutta tänään on ollut pakko kätellä kymmenittäin ihmisiä. Tosin siellä kävi porukkaa pitkälti toistasataa, mutta mä kävin välillä toisessa kodissa ottamassa tunnin päikkärit niin kaikkia en sentään joutunut kätteleen...

Itse pääsin tapahtumapaikalta vasta puol seiskan aikaan pois ja pakko sanoa että siinä vaiheessa olin jo aika kypsä. En mä oo tottunu tollaseen härdelliin. Olinkin tosi tyytyväinen kun pääsin nykyiseen kotiin, pääsin suihkuun ja sain jäädä tänne hetkeksi IHAN YKSIN kun muut vielä palasivat juhlapaikalle laittelemaan loppupaikkoja kuntoon. Nyt on ihanan hiljaista ja rauhallista, ihanaa vastapainoa kuluneeseen päivään. Isä ja äiti jää uuteen kotiin yöksi, täällä kuuluu kolme ensimmäistä yötä poojan jälkeen jonkun nukkua talossa jotta se saa elämää. Niilla ei oo siellä vielä huonekaluja tai mitään, mutta ruokaa kyllä on kun sitä jäi juhlista vielä aikalailla.

Päivä oli ihana kokemus, mutta pakko sanoa etten ole lainkaan omassa elementissäni noin isoissa pippaloissa. Pienet juhlat Intiassa, mutta Suomessa 150 henkilöä ois kyllä jo kohtuullisen isot juhlat... Ja vielä perheenjäsenet tohon päälle ja täällä perheet usein on aikalailla laajempia kuin kotopuolessa. HUH HUH! Ja kun mä olin vielä ainut ei-intialainen, niin sain ihan liikaa huomiota itselleni siitä syystä... Oisin aina välillä halunnut olla näkymätön tai edes intialainen, siten ois saanut rauhassa keskittyä itse tapahtumiin =o)

Onneksi huomiseksi onkin sitten tiedossa Kerala-osuuden ainoa ns. lomapäivä. Preety kysyi äsken haluaisimmeko lähteä heidän porukkansa kanssa koko päivän veneretkelle. Otin tarjouksen ilahtuneena vastaan, toivonmukaan mukava päivä tiedossa. Preetyn porukat on siis pohjois-Intialaisia, hänen miehensä perhe on Nagpurista kotoisin ja he haluavat huomenna nähdä vehreää Keralaa ja sen vesistöjä.