Olen maininnut, ehkä marmattanutkin kun unirytmi on hukkunut tässä taas vaihteeksi. Asialle pitää tehdä jotain. Ei se siis mua haittaa, jos asuisin yksin niin tuskin edes miettisin rytmien laittamista kuntoon, silloinhan ketään ei haittaisi miten nukun vai nukunko. Mutta nyt tarttee ajatella työssä käyvää aviomiestäkin jo. Se herää aina kesken uniensa jos ja kun kömmin sänkyyn akselilla 03-06, siis silloin kun ei itse ole yövuorossa töissä. En mä toki sitä tahallani herätä, mutta mehän ollaan oltu naimisissa kohta vasta kuus vuotta eli nukutaan 120cm kapeessa sängyssä edelleen kun mahdutaan vielä tässä vaiheessa niin liki toisiamme ;o) Sänky ja mies siis heilahtelee väkisinkin kun sinne kömmin ja unethan siinä kärsii. Otin sitten eilen unilääkkeen ja nyt oon kukkunu pirteenä kuin peipponen aamu kahdeksasta. Nyt pitää välttää ettei lepuuta lainkaan päivän aikana ja ehkä uni tulis tänään automaattisesti viimestään puolen yön maissa. Kokeilen ainakin.

Saas nähdä tuleeko soitto kodinkoneiden korjausliikkeestä tänään. Viime perjantaina tilattiin uusi lasi hellaan sen rikkomani tilalle ja sanoivat sen saapumisen kestävän noin viikon. Eli voi tietty venahtaa alkuviikkoonkin. Jos täällä on sunnuntaina asuntoesittely, niin oishan se kiva jos uunikin näyttäisi käyttökelpoiselta (vaikka voi sitä nytkin käyttää jos osaa aukasta luukun ilman kahvaa, mä en osaa, mieheni onneksi osaa).

Me ollaan aateltu ottaa tää asunto joukukuuksi ainakin pois myynnistä ellei mene nyt muutaman seuraavan viikon aikana. Asuntoja myydään ja ostetaan joulun aikaan tosi nihkeesti ja mua ei ainakaan kiinnosta ajatus muutosta minnekkään sukulaisten nurkkiin juuri jouluna... Laittaa tän sitten oman muuttomme jälkeen taas myyntiin kun kevät kuulemma sillä saralla kaikkein vilkkainta aikaa. Sitäpaitsi mua stressaa ihan helkutisti olla koko ajan varpaillaan jos vaikka tulee soitto että joku haluais nähdä meidän kodin huomenna tai vaikka samana iltana... Sitten ei voi näkyä elämä  kodissa lainkaan kun kaikki on aina oltava tiptop ja se ei kuulu meidän perusluonteeseen eli jatkuva miettiminen mihin mitäkin käsistään laskee on todella stressaavaa! Mun piti askarrellakkin joulumyyntiin tavaraa tänäkin vuonna, niinkuin vuosikaudet tähänkin asti, mutta en uskalla nostaa laatikoittain tavaraa esille kun niiden "piilottelu" ei ihan hetkessä onnistukkaan... Voi elämä, älkää koskaan myykö kotianne niin, että vielä asutte siellä itse!