Eilen tätä juttua rustasin, mutta Vuodatukseen en päässy sisään koko myöhäisiltana tai yönä. Onneksi sitten tajusin kirjoittaa Worldillä ja tallentaa... joskus mullakin saattaa leikata ;op Sitten itse päiväkirjaosuuteen;

29.01.08

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Saapuminen Jaipuriin, Vaaleanpunaiseen kaupunkiin

 

Nyt makaan Jaipurissa, hotelli Chandraguptan valtavankokoisessa sängyssä. Telkka pauhaa Bollywoodin ilosanomaa vieressäni ;op

Käytiin juuri syömässä ja nyt painaa uni silmää, kyllä autossa istuminen osaa olla rankkaa… (Aloin kärsiä matkapahoinvoinnista loppumatkasta, siis ihan vaan teki pahaa liian pitkä istuminen paikallaa ei sen kummempaa, mutta ei silti nautinnollista).

 

Tosi iso ja siisti hotellihuone, kerkesin jopa ottaa kuvan siitä ennen kuin matkalaukut revähtivät leväälleen tuomaan kotoisaa sekamelskaa…

 

1300766.jpg   Tosi pimeetä kun puolet valoista ei pelittänyt... Mutta kukapa sitä nukkumapaikassaan valoja kaipaa?

 

Luojalle kiitos täällä ei ole ihan yhtä kylmää kuin Delhissä ja Agrassa. Viime yön nukuin lähestulkoon kaikki vaatteeni päällä, siis kaikki mukana olevat vähänkin lämpimään edes vihjaavat, jopa puntilliset housut oli. Niin ja kaksi peittoa ;oD Tämmöistä se voi olla maassa, jossa ei harrasteta lämmitettyjä taloja… Kesällä nää kivipalatsit pitää hienosti kuumuuden loitolla, sama pätee viileämpänä aikana.

 

Hotellimme tuntuu sijaitsevan aika keskeisellä paikalla. Sen perusteella mitä pilkkopimeässä pystyi sijaintia hahmottamaan. Oli siis jo kello lähes kahdeksan kun päästiin perille.

 

Aamulla kuskimme lupasi hakea meidät jo yhdeksän aikaan Jaipur-kierrokselle. Nyt on pakko kaataa itsensä sänkyyn, tule ihana uni äläkä anna palelemisen häiritä sitä! (Mä oon ihan kotomaassakin normaalia viluisempi yksilö, ei täällä kai ihan niin kylmää oo ollu kun oon antanu ymmärtää…. ei kai.)

 

 

 

30.01.08 keskiviikko

 

Jaipuria ristiin rastiin

 

Kännykän herätyskello soi aamulla 07.45. Kyllä väsytti ja itsensä nostaminen sängystä tuotti suuria hankaluuksia.  Eka yö tällä reissulla kun tarkeni nukkua ilman pitkähihaista -> I miss Goas warm nights…

 

Syötiin kunnon intialaista aamiaista hotellin seisovasta pöydästä ja sitten lähdettiin autolla kierrokselle. Ekaksi suuntana Pink City eli Jaipurin muurien ympäröimä vanha kaupunki. No ei ollut niin pinkki kuin odotin mutta ompas nyt sitten nähty sekin.

 

1300768.jpg  Kärmes Pink Cityssä

 

1300782.jpg   Tämmöistä pinkkiä siellä oli. -Tuulten palatsi

 

Seuraavaksi Amber Forttiin, joka sijaitsee korkealla vuorenrinteellä. Sinne oli mahdollista päästä autolla tai norsulla. Meistä neljästä vain yksi oli norsun kannalla (Minä), ja sain onneksi muutkin puhuttua ympäri. Eikö tässä oltu jo pyllylihaksia kulutettu ihan tarpeeksi auton penkeillä muutaman edellisen päivän aikana? Ratsastus norsulla oli huisin hauskaa, olen toki ennenkin norsun selässä kulkenut mutta nyt ensimmäistä kertaa selän ja minun välissä oli istuin. Mikä siitä teki niin hassua, oli että istuimessa piti istua kylki menosuuntaan ja voitte uskoa että keikutusta piisasi vähän jo melkein liikaa… Ja kun tie oli kapea ja korkealla ja norsukin on aikkas iso otus, niin totta kai mun korkeenpaikankammo nosti taas päätään. Tyynen rauhallisena puristin loppumatkasta istuimen reunaa rystyset valkeina, koitin katsella jonnekkin kaaaaauas ja vahingossa jos katsoin lählle alaspäin, tuli tunne kuin maailma pyörisi pian pois radaltaan…  Jos sieltä ois oikeesti tippunu, niin pudotus alas vuorenkin rinnettä olis ollut aika suuri. Linnakkeeseen en sitten mennyt enää sisälle, mä tykkään nähtävyyksistä niin kauan kun ei tartte mennä sisälle opiskelemaan mitään nippelitietoa (kaikki tavallaan tässäkin suhteessa).

 

1300790.jpg   Tästä alkoi kipuaminen norsukyydillä ylös. Yksi norsu saa päivän aikana viedä viisi kertaa ihmisiä ylös ja sitten työrupeama on ohi, se on raskas nousu isolle eläimelle.

 

1300809.jpg   Yhä ylös yrittää...

 

1300801.jpg  Perillä Amber Fortissa. Meitä kuljettaneen norsun nimi on Lakshmi.

 

1300795.jpg

 

1300818.jpg  Näkymää alastullessa

 

Takaisin alas kaupunkiin tultua kierreltiin muutamassa kaupassa ja käytiin syömässä. Kadulla nähtiin myös hautakaissaattue eli iso joukko pelkkiä miehiä. Neljä heistä kantoi ruumista laverilla ja muut seurasivat perässä. Kokoajan hoettiin jotain mantraa. Tätä kulkuetta oli mielenkiintoista seurata. Vaihdoimme shoppailualuetta ja pian sama saattue taas ohitti meidät. Olisin halunnut ottaa saattueesta kuvan, mutta en tohtinut koska en halunnut loukata ketään. Ilmeisesti päämääränä oli ruumiiden polttopaikka keskustan ulkopuolella.

 

1300831.jpg   Puusepänverstaita. Ois ollu kivoja ja kauniita huonekaluja kaupan. Tässä ruumissaatto ohitti meidät toisen kerran.

 

Mua viehättää katsella Intialaista katukuvaa, sitä vois seurata tuntikausia yhtäsoittoa niin voi kaikenlaista se pitää sisällään. Sulassa sovussa kulkee vaikka minkälaista menijää ja joukossa voi olla vaikka mitä&mihkä lähtöön. Yhdessäkin rikshassa kulki tänään laskujen mukaan ainakin 12 ihmistä (pirtsakoita pikkukoululaisia), olikohan niitä vielä lisää… sellaisia joita ei nähty???  Riksha –intialainen tilaihme ;oD

 

1300829.jpg   Kesähelteellä ihmiset hakeutuu veden päälle rakennettuihin paikkoihis saadakseen hieman viileää tuulenvirettä.

 

1300824.jpg

 

Rens lähti vielä kuskimme kanssa hoitelemaan businessjuttuja, Pena jäi huoneeseen lepäämään ja minä äitini kanssa kiertelemään hotellimme lähikauppoja.

 

Täällä on ihmeen vähän kerjäläisiä. Vai onko päässyt käymään jo niin, että monen Intian reissun aikana oon tullut niille sokeaksi!? Mutta takaisin meidän shoppailuun. Yhdestäkin kaupasta ei meinattu päästä lähtemään pois sitten millään. Mitä lähemmäs ovea päästiin, sitä innokkaammin myyjä veti tavaraa hyllyiltä alas meille esiteltäväksi, pukipa siinä hässäkässä minutkin vielä rajasthanilaiseen sariin… Oisin ottanut kuvan, mutta sitten mieleeni juolahti että se myy mulle sen väkisin jos osoitan mielenkiintoani sen verran… Mutta haa, onneksi meillä on kieli, jota täkäläiset ei ymmärrä. Hymy naamalla suomeksi sovimme, että helpoimmalla päästään jos ostetaan jotain pientä. Ostin 90rupian kassin (joka loppuloman aikana osoittautui oikein tarpeelliseksi ostoksi vielä).  Tämä taktiikka toimi oikein hyvin ja pian olimme ulkona kaupasta =o) Olimme juuri ostaneet itsellemme vapauden! Ja sinnikäs myyjäkin vaikutti lopputulokseen oikein tyytyväiseltä.

 

Nyt aurinko on laskemassa ja katuelämä senkun kiihtyy huoneeseen kantautuvista äänistä päätellen. Ihanaa kuunnella täällä huoneen rauhassa katukauppiaiden huutoja ja autojen torvia (tätä ei voi sanoin kuvata, se täytyy kokea itse). Intia ei koskaan lopeta viehättämästä minua! Huomenna aamulla kohti Goaa ja hiekkarantojen kuumaa aurinkoa…

 

Yöllä huoneessa;

Illalla lähdimme vielä syömään. Koska norsukyyti ei täyttänyt kokeilunhaluani, halusin vielä yön pimeydessä matkustaa polkupyörärikshalla (näitä olen ennen vain katsellut, mutta nyt halusin matkustaa sellaisella) Minä ja Rens sitten matkasimme näin romanttisella kyydillä takaisin hotelliin, kello läheni jo puoltayötä.

Aika kakspiippuinen juttu, tuntui pahalta istua pyörän kyydissä kun nuori poika ajoi sitä "rikkaat" länkkärit takaritsillä (tai eihän Rens mikään länkkäri ole mutta tavallaan…). Toisaalta taas voi ajatella, että teimme hyvää koska mehän maksoimme hänelle palkkaa tästä hommasta…Niin tai näin, mutta ei tuntunut hyvältä kun toinen yön kohmeisena hikoillen polki pyöräänsä kitkutellen eteenpäin…  Tämä ehkä saisi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokemukseksi tätä lajia. Poika kertoi meille ajavansa päivittäin kymmeniä kilometrejä ja saavansa palkkaa vain muutaman sata rupiaa (alle 500). Tosi raskas homma ja mitätön palkka. Kyllä on lokoisat oltavat autorikshakuskeilla, nehän vaan istuu ja saa siitä huolimatta rahaa… Ilmoittautukoon heti se harvinainen suomalainen, joka on valmis muutaman euron päiväpalkalla tekemään pitkän päivän raskasta ruumiillista työtä!