Hyvää nenäpäivää vaan kaikille. Ranji toi töistään tuliaisina nenän joka kiinnosti kissojakin niin kauan kunnes sitä alettiin sovitella 
Hipistä ei ole malliksi kun nenäkin on valmiiksi otsalla...
Tiitistä taas tulisi pienen harjoittelun jälkeen ihan kelpo nenäkissa
Ja sitten Dommy. Tämän villikissan kanssa ei nenänsovituksesta tahtonut tulla yhtään mitään ja lumikin oli ihan kauheaa ja märkää ja yäks, ei se pihalla kauaa viihtynyt.
19.7.09 täyttyi 4 kuukautta pienen kissan elämää. Kaikki kuluu edelleen hienosti ja ongelmitta. Se vaan harmittaa että tollanen rääpäle vielä ja tappelee pesun aikana vastaan kuin isompikin kissa. Mutta nöy hätä, vielä sitä on helpohko kuitenkin pidellä, tiukasti vaan tassuista kiinni niin hyvin sujuu. Kaivertaa vaan ajatus että josko se ei totukkaan pesemiseen ni sitten oon pulassa kun se on täyskasvunen kollinretale... Mutta jatketaan harjituksia, jos on hän luupää niin sitä olen kyllä minäkin ;D Toinen harmittava asia on että se pelkää tiettyjä asioita, jos näkee lapsia ni saa kohtauksen melki, ainakin pois on päästävä samasta tilasta (en syytä kun itse tunnen joskus ihan samaa...) Niin ja autojen äänistä se ei tykkää, jos on sylissä kun auto menee ohi niin katseesta näkee pakokauhun, mutta jos on kantoboxissa niin ei ole moinaskaan. Kaikki muu ihan ok. Vähän jännittää miten se käyttäytyy elokuussa näyttelyssä, meneekö hermot kun on kova häly ja paljon kaikkee... Toivotaan että ei mutta jää nähtäväksi. Mutta ei se muuten mikään arkajalka ole, kotona käy tarkistamassa kaikki vierailijat ja touhuu kaikessa mukana, vähän liikaakin joskus.
Dominic 19.7.09 4kk
Tänään pihalla
Ja mitäs Tiiti, sillä palaa hermot ajoittain ympäri kotia kirmaaviin poikiin ja silloin näyttää tältä; 
Ja vanha kunno Hippi ei mistään häiriinny (paitsi siitä kun pentu puree hännästä...) se ottaa lungisti kirmaushetkien välissä ja on edelleen se mun pikku mussukka jota pitää sylitellä ja hellitellä ja pussailla monta kertaa päivässä. Jos en muista niin se tulee itte pyytään ;D 
Kesä senkun kuluu liian nopeaan, päivätkin jo lyhenee kovaa vauhtia... tahtoo ikuisen kesän ;D
Pempu kissanpoikanen syö ja kasvaa. Mikä on yllättänyt positiivisesti, niin tuolle pojalle kelpaa kyllä ruoka kuin ruoka ja sitä menee paljon. Pikkumiehellä on edessä myös ensimmäinen näyttelykeikka elokuussa...
Hippiksellä on vieraillut nyt viisi eri morsianta ja kahdesta viimesestä ootellaan tuloksia eli tärppäsikö ekalla kerralla vai tuleeko joku vielä uusintakierrokselle. Toivon hartaasti ettei tule ;) On ollut mahtavaa seurata miten eri perit tutustuvat toisiinsa ja miten homma etenee ja se ei todellakaan käy joka kerta samalla tavalla... En nyt selittele liikekohtaisesti mitä tuolla kissojen lemmenpesässä on milloinkin tapahtunut, mutta tapahtunut kyllä on =oD Ekan naaraan kanssa kun luonnasi vasta kolmannella kerralla, niin en uskalla heti uskoa että neljän muun kanssa oisi natsannut heti ensimmäisellä kerralla, mutta peukutetaan peukutetaan...
Tiiti on oma vanha Tiiti koko luonteenkirjossaan... Onhan se hyväksynyt pennunkin, mutta kaveria siitä ei pojat onnistu saamaan. Hajurako pitää olla neitokaisen mielestä ja niillä mennään.
Mitä sitten meistä ihmisistä, ei paljon mitään. Kesäteatterissa käytiin niinkuin vuotuiseksi tavaksi on otettu. Tähän mennessä vain täällä kotikaupungissa ja enpä lähde arvailemaan keretäänkö muualle vaikka mieli kyllä tekisi.
JunttiTiiti joka ei kaveeraa turhanpaljoa muiden kissojen kanssa tekee joskus ihan vahingossa poikkeuksia ;D Alkaisikohan välit pikkuhiljaa lämpenemään?
Siirtelin tuossa kameraan kerääntyneitä kuvia koneelle ja samalla vaivalla muutaman tännekkin. Kissat ainakin osaa nukkua, joskus käy melkein kateeksi... varsinkin silloin kun itse kärvistelee unettomuuden kanssa.
Turpos kauhee patti ikeneen viikonloppuna ja eikun aamulla soittamaan aikaa hammaslääkäriin ja sainkin päivystävän ajan ja hyvä niin... Nyt sitten on antibioottikuuri päällä ja juurihoitoa pukkaa. Nice! Onnex ei ole kipee kuin posken puolelta ulkootapäin.
Siinähän sitä sitten olikin viimesimmät kuulumiset ;oD
Tiiti on ollut niin hellyydenkipeä eilisen ja tän päivän kun saa nauttia ihmisten seurasta ilman Hippiksen häirintää. Tyty ottaa kaiken ilon irti ja on kyljessä kiinni kehräämässä koko ajan. Ja todella kovaan ääneen =)
Tässä sitä otetaan rennosti
Meillä on täällä niin rauhallista ja hiljaista kun vaan me tytöt ollaan kotosalla. Mitä tästä huomaan? Ainakin meidän perheessä miespuoleiset ovat niitä, jotka saavat eloa tähän porukkaan ;o)
Aamusella loikoilin vaan sängyssä ja kuuntelin Tiitin mahtavaa kehräystä, se olikin ainoa ääni, jonka kuulin. Lämmin neiti nukkui niin kiinni minussa, että melkein kuuma tuli. Meidän pojat ovat maailmalla, töissä.
ps. Sain eilen synttärilahjaksi armaaltani uuden digikameran. Nyt pitäis alkaa tutustumaan ohjeopukseen...
Tiitistäkin kuvaa pitkästä aikaa. Vaikka eihän tuo miksikään ole muuttunut, mutta silti. Edes tasapuolisuuden nimessä ;o)
Tänään oli Tiitin vuoro ulkoilla. Hippis sai sekarin kun ei päässytkään mukaan... raapi olkkarin tuuletusikkunan verkkoa ja yritti sitä kautta päästä omin voimin pihalle ;oD No, siinä juuri se syy miksi aikanan valitsin juuri tuon pennun niistä viidesta toistaan suloisemmasta kissavauvasta, sillä oli silloin jo omaa tahtoa vaikka muille jakaa... Tosin pakko myöntää että se on itsepäinen välillä ihan harmiksi asti, nimenomaan pihalle vonkaamisessa.
Tiiti ihana rauhallinen pikkutyttö nautti täysin rinnoin takapihalla olostaan. Ihanaa katsella kuinka eläin nauttii jostain asiasta, saa itselleenkin hyvän mielen kun voi otuksille järkätä sellaista mistä ne tykkää.
Nyt päivitetään Tiitin kuvagalleriaa ;op Kaikki kuvat otettu toukokuun aikana ja saattaapi vielä tän kuun aikana ilmestyä pihakuviakia, ans kattoo ny.
Ps. Kyllä on Vuodatus taas kettumaisella tuulella... ja se tarttuu! Jutut ei ilmesty vaikka mitä yrittää ja kaiken lisäx tää ite vaihtaa julkasupäivämäärää hamaan tulevaisuuteen. Kuinka kauan tätä takkuamista oikein jaksaa???
Pps. Heti julkasu tapahtu ihan normaalista kun vähän purnas ;o)
Onnea Kassi-Alman Millalle, hienosta voitosta. Hippis lähettää erikoisonnittelut, onhan Milla sentään samaa rotua ja vielä väriäkin!
Tiitimme sai kokonaiset 19 ääntä, ei sekään mikään pohjanoteeraus ole. Itse täytyy nyt julkisesti myöntää etten äänestänyt ketään, sillä omassa arjessa oli aivan liikaa täpinää muuton ja Intian matkan kanssa... Aina ajattelin että kerkiin kyllä vielä ja mites sitten kävikään... En kerennyt kuiteskaan. Sitäpaitsi kun kuvia katselin ekaa kertaa, tuntui mahdottoman vaikealta valita viisi äänen saajaa. Kissoissa oli liikaa söpöjä sulottaria ja valinnanvaikeus oli kova. Seuraavalla kerralla lupaan aivan varmasti parantaa tapani, jos moinen kisa vielä järkätään. Anne teki suuren työn ja siitä kiitos myös hänelle!
Lokilikka-äänestys loppuu tänään, toivottavasti tuli edes pari "sääliääntä"... ;o)
Ps; vink vink -äänestysaika loppuu klo 20.00
Laitan tämän jo aiemmin julkaistun tekstin tulemaan uudelleen, sillä nyt on äänestyslinjat auenneet. Bongatkaa Tiiti numerolla 4 ja ääniä saa antaa jos koette sen arvoiseksi kilpailijattareksi ;o)
-----------------------------------------------------------------------------------------------
2.11.2008; Elikkästen Lokilikka 2008-kisailu. Tiiti lähtee mukaan seuraavalla kuvalla, jonka tähän alle laitan. Ja muistakaa toki, että saapi äänestää myös ;o) Tiitiä tai ketä vaan miellyttää... niin, sitten kun on aika äänestää.
1. Silmien väri; Vihreä
2. Hännän pityys tyvestä kärkeen; 30cm
3. Lempiruoka; No sei, mutta lihafileet uppoaa myös. Raksut on in!
4. Varattu vai sinkku; Vaikka meillä kotona asuu kax kollinretaletta, ni sinkkuna vaan etitään sellasta joka iskis jalat alta ;o)
5. Lemppariharrastus; Ihmisten sängyssä kehrääminen
&. Vapaa sana; Olen nyt vähän yli 1½vee typy Hämeen sydämestä, mutta hidas en kyllä oo... Rakastan sylissäoloa&silityksiä ja olen todella kiltti luonne, vähän nirso ruuan suhteen mut eix kaikki hienot leidit valitse tarkkaan mitä suuhunsa laittaa? ;o)
Kissa on elänyt puolitoista vuotiaaksi ja nyt se pentele keksi että köksän pöydällä on kivaa seurailla muita tapahtumia... Saas nähdä tuleeko tämä tapa jäädäkseen. (En mä sitä sinne nostanu, ihan ite kekkas hypätä)
Saatiin eilen paljoa aikaan jouluaskartelun saralla. Koska nykyinen koti on auttamattomasti liian pieni, on tavaraa joka puolella näin jouluaskartelun aikaan. Keittiön pöytä jostain syystä paras paikka duunailla... kissankin mielestä! Ei näytä haittaavan, vaikka hölmöt ihmiset on kasannu pöydän täyteen tavaraa, aina siihen nokosille paikka järjestyy.
On kissa järkännyt hommat mielensä mukaan, vielä eilen illalla kaikki oli siistissä rivissä tossa ;o)
Kun on kurja päivä, niin onneksi nämä kissat kotona saa mielen aina astetta paremmaksi. Tässä yksi mussukoista, ihana Tiitu, Tiiti, Titta, Titti, Tiltu... rakkaalla "lapsella" on monta nimeä.
Aina ei kissan omistaminen ole pelkkää iloa, riemua ja rakkautta... Mistähän aloittaisin...
Aloitan makaronilaatikosta, mikä sinänsä ei liity tähän kissa-asiaan ollenkaan, mutta pääsen siihenkin sitten lopulta. Eilinen oli kokonaisuudessaan typerä päivä, mikään ei innostanut, enempikin otti pattiin. Tein kuitekin makaronilaatikkoa miehelleni, koska hän oli sitä toivonut. Se onnistuikin ihan hyvin, paitsi että sitä tuli ihan jumalaton määrä kahdelle ihmiselle... Katsoin vain määrät pussin takana olevasta ohjeesta ja sovelsin itse hieman muita aineita joukkoon. Lopputulos oli yksi iso lasivuoka ja kaksi pienempää kertakäyttövuuallista ruokaa. Mä en pakasta kotiruokaa koskaan, sillä mun suussani pakastettu ja sulatettu ruoka ei ole enää hyvää eli viestin ystävälleni josko hän haluaisi osan laatikoista. Jep, Talle huoli yhden ja olin siitä kiitollinen.
No eipä olis päivällä vielä uskonut mihin tämä makaronilaatikko yön mittaan johtaa... Talle ja Jarmo kotiutuivat yöllä yhden aikaan ja menin terassille antamaan laatikon. Siinä sitten tietty vaihdettiin muutama sananen ja jostain syystä mieheni oli herännyt toisessa huoneessa ja ihmetteli kun en vastannut huhuiluihin ja tuli katsomaan mikä oli homman nimi. Nähtyään minut terassilla jutskaamassa näiden kahden kanssa Ranji painui takaisin nukkumaan silmät ristissä syvästä unesta. Ei sitten huomannut lukinneensa minut ulos terassille... Koitettiin soittaa Ranjille että tulee avaamaan oven, mua ei ehkä kiinnostanu nukkua pihalla yön yli kun ei ollut enää lämminkään. Ranjilla känny äänettömällä kun aamulla kello soi kuudelta että töihin kerkee. Onneksi Talle ja Jarmo olivat siinä eli pyysin Tallea menemään koputtamaan meidän makkarin ikkunaan talon toiselle puolella (tässä tapauksessa hyvä että asutaan maan tasalla). Pääsin siis sittenkin yöksi sisälle ;o) Meidän terassilla on muuten korkeahkot aidat eli itse niiden ylitäminen olisi ollut hankalaa ja eihän mulle tietenkään kotiavaimia taskussa ole kun terassille menen eli pihalla oisin ollu edelleen. No, loppu hyvin kaikki hyvin (siinä vaiheessa ainakin).
Sitten se kissa... Voi että on kivaa omistaa kissa, jolla sattuu olemaan ripuli... Tietenkin tämä kyseinen kissa tällä kertaa oli Tiiti, meidän kakkapyllymme. Tiitillä siis on niin pehmeät ja pitkät karvat, että aina joskus niihin jää "pastilleja" kiinni. Semmosta peppua on sitten kiva pestä kun Tiiti ei voi sietää vettä, mutta tuskin se kakkasesta pepustakaan tykkää... Me siis aika-ajoin leikataan takapuolesta, hännän alta karvoja lyhemmiksi, että ei tarttuisi tavarat niin helposti kii. Nyt oli onneksi leikattu juuri pari päivää sitten eli muuten ois varmaan housut olleet ripulissa... (yäks).
Menen aamuviideltä vessaan ja huomaan tämän ongelman. Olin herännyt äitini tekstiviestiin juuri, koska he olivat saapuneet lentokentälle ja oli tullut kysyttävää hänelle. Vessassa kammottava haju, jonka vain ripulikakka voi tuottaa. Haju oli kumman voimakas verrattuna siihen, että vadissa oli vain yksi jätös. Siivosin sen ja mitä ihmettä; haju ei häviä lainkaan. Alan etsiä lähdettä ja löydän sen maailman parhaasta paikasta; saunan lattialta, lauteiden alta, perimmäisestä nurkasta ja vielä siltä puolelta missä ei ole valoa. Ou jee!!!
Siinä sitten siivosin ja ei ollut helppoa kun se oli kerennyt jymähtämään lattiaan kiinni oikein kunnolla. Oli pakko mennä konttaamaan harja kädessä lauteiden alle paskaa jynssäämään... Voitte kuvitella etten hihkunut riemusta. Siinä loppui sitten ne unet ja nyt oon ollut hereillä aamuyöstä asti vaikka nukkumaankin pääsin vasta puoli kahden maissa, voi tulla tarvetta nokosille päivän mittaan. Toivon ja rukoilen, että ripuli olisi ohi tältä päivältä (tai ei niin väliä vaikka ainiaaksi), toivon todellakin. En jaksa enää siivota kakkoja ainakkan vadin ulkopuolelta. Toisaalta oli siinä munkin vikaa kun illalla pesin toisen vadin ja en ollut sitä laittanut esille pesun jälkeen... tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sen sain tuta.
Iki-ihana kakkapyllymme...
Toivottavasti tämä päivä ei mene ainakaan kurjemmaksi!
Empä osaa sanoa miksi, mutta Tiitun silmissä on ikäänkuin jotain sanottavaa aina... tai ainakin itse luen niitä sillä tavalla!?
Kissat nauttivat niin erilaisista asioista kuin me ihmiset... Miten ihmeessä aina pitää tunkea itsensä mahdollisimman pieneen paikkaan ja siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi nautinto on mitä suurin.
Tiiti relaa kylppärissä (yksi suosikkipaikoista).
Tiitu se jaksaa ihmetellä pikkuista. Tänään on jo uskaltanut mennä lähelle haistelemaan, mutta jos pikkukaveri liikahtaa niin Tiitu alkaa murista, pelkää vissiin että pikkukissat on kauheen vaarallisia... ;o) Onhan ne joo...
Tarkkana kuin porkkana ;oD Silmät kertovat paljon...
Tämä on tarkkaa puuhaa...
Minä en nyt oikein ymmärrä...
Silmä kovana tuijottaa Tiitu pennun liikkeitä, mieli tekis mennä mukaan leikkimään vaan kun ei uskalla niin ei. Alla Laatin reaktiot... ei paljoo jaksa kiinnostaa. Rautaiset hermot herralla, hän nukkuu vaikka pentu tekis mitä.
Who cares?
Mulla oli lapsena satukirja nimeltään Tiitiäisen satupuu. Mutta se ei kuulu tähän tarinaan, vaan itse Tiitiäinen eli meidän Tiitu-kissa. Tiitu oli kanssamme mökillä yöreissussa ja tässä siitä muutama kuva. Sisällä katti oli kuin kotonaan, mutta pihalla vähän hirvitti kun tuuli kovasti ja maailma kodin ulkopuolella on kovin suuri pienen sisäkissan ymmärtää. Mutta hyvin se meni, seuraavalla kerralla taas viisi minuuttia pidempi ulkoilureissu niin kai se aikaa myöten tottuu... tai sitten ei. Autossa tämä kissa rakastaa matkustaa jos saa istua apukuskin sylissä ja kuljetushäkissäkin menee matka vaikeuksitta, hyvä että on tottunut autoilemaan.
Voi jee tota otsikkoa... herneenpaloista kuulostaa ihan kuin herneen PALASISTA. Nooh, palkoja kuitenkin tarkoitan ja suomenkielen sanat vaan vääntyy noin (ei ole helppo kieli ulkomaalaisen oppia tämä). Jos kirjoittaisin herneenpalkoista, olisi taas ihan eri juttu... vaikkei semmosia palkkoja ookkaan. Mutta itse aiheeseen alkulöpinästä ;o)
Kissat keksivät tänään herneenpalot! Voi mikä riemu! Laati-herra lähinnä rouskutteli niitä tyytyväisenä, mutta Tiiti-neiti repi niistä varsinaisen hurmion, ihania leikkikaluja. Siinä meni tunti jos toinenkin palkojen perässä kirmaten pitkin keittiön lattiaa ja vielä mukavampaa oli jos joku viitsi niitä vähän heilutella...
Kuka sanoo, että kissoille pitäisi ostaa leluja ja muuta ajankulua kun parhaat ilon tuojat löytyy joko roskiksesta tai muusta ihmisille tarpeettomasta? Myös paperista rytätyt tollot ovat suosikkilistan kärkipäässä, niitä on ihanaa noutaa omalle ihmiselle vaikkakin jos viitsin sitoa niihin narun, niin juhlaan on aina enemmän aihetta. Ihan melkein kateeksi käy kun itse ei osaa repiä moista hurmaa tarpeettomista asioista... no lapsena vielä riitti mielikuvitus ja halu moiseen mutta nykyisin on vähän hiljaisempaa...
"Mitä, onko sulla herneenpalko? Nyt alkaa kiinnostamaan..."
"Voi että se on iiihana, taidampa hieman testata toimivuutta..."
Simran tuolla aikanaan esitti, että kannattaa hankkia nauhoitettua koiran haukuntaa karkoittamaan kutsumattomat vieraat, jotka aamuyön tunteina pyrkivät päästä meidän ikkunan kautta rappukäytävään. No ei siellä nyt mitään tungosta ole ollut, siitä samasta tapauksesta on kyse, josta kirjoitin aiemmin.
Mutta nou hätä, nyt on keksitty oiva ratkaisu asiaan; meidän Tiiti-kissa! Tänään juttelin Tallen kanssa keittiön ikkunan kautta, hän oli ulkoiluttamassa koiraansa Jamoa. Tiitu yltiöuteliaana saapui taas paikalle katsomaan mistä on kyse ja ketä siellä ulkopuolella lymyilee. Koiran nähdessään alkoi matala murina... vahtikissan ainesta siis! Ja se taisi olla jo Tiitulle liikaa kun Ranji antoi Jamolle keksin ikkunasta, alkoi kauhea sähinä ja kissa nosti itsensä "valtavaan" köyryyn. Pitkät häntäkarvatkin olivat pörhöllään. Mitä ihmettä? Mikä on tuommoinen musta ja iso, joka uhkaa minun reviiriäni ja syö vielä eväätkin? Jamo vinkui ja heilutti häntäänsä iloisena, kuvitteli kai olevansa jonkun grillikioskin luukulla tämä doggi!? Että nyt vaan kouluttamaan kissasta kunnon vahtikissaa, sitä ajatusta muotoilemaan alan nyt ja samalla yritän saada itseni kuosiin ja valmistautua serkkuni pienen pojan ristiäisiin, jonne kohta suuntaamme. Mukavaa sunnuntaipäivää vaan kaikille!
Meidän Tiitulla on ihmeellinen tapa nukkua kylppärin lavuaarissa... No, tuntemattomat ovat kissan tiet ja joskus se vaan viettää siellä aikaa muuten vaan. Luulisi kissalla olevan monta muutakin mukavampaa paikkaa kuluttaa aikaa... Meille ei ainakaan voisi asentaa sellaista hanaa, josta tulee vettä aina kun jotain laittaa alle, kissa parka kastuisi ja menettäisi hyvän unimestan!
Olimme paistattelemassa päivää järven rannalle viikonloppuna 
Ja tänään ihanan suomalais-englantilaisen tuttava pariskunnan luona lättykesteillä. Masu täys, ei jakse kirjoitella.
Tulipa tässä mieleen eräs tapahtuma, jota pohjustan toisella kissoihini liittyvällä tarinalla.
Eilen siis siivottiin, mikä onkin jo tullut selväksi aiemmin. Koska asumme maan tasalla, on aina mietittävä miten toimii, ettei kissat pääse omatoimisesti seikkailemaan pihalle. Olemme siis asentaneet hakasen terassin oveen. Näin ovea voi pitää auki, mutta se jää niin pienelle rakoselle, ettei kissa siitä ulos pääse. No, eilen kun kyseessä oli varsinainen suursiivous ja oli helpompi pitää ovea selkosen selällään, laitoin kissat saunomaan. Kylmään saunaan tietty ;). Siellä olivat hyvässä tallessa, eikä tarvinnut katsoa perään. Tästä sitten aasinsiltana seuraavaan asiaan.
Muutama viikko takaperin, meillä oli yövieraita kylässä. Koska meillä ei vielä ole ns. vierashuonetta, levitettiin heille olkkarin divaani sängyksi. Aamulla sitten laitoin sängyn eli divaanin kasaan ja hetken päästä ei toista kissaamme ollut niin missään... Siinä sitten hätäännyin, mitä oli tapahtunut??? Kukaan ei ollut kulkenut ovista niin, että kissa olisi voinut käytävään tai pihalle livahtaa. Sitäpaitsi kissojemma tapoihin ei tälläiset livahtelut ole koskaan kuuluneet. Sitten kompattiin KAIKKI kaapit ja pienimmätkin paikat, mihin kissa ylipäätään voisi itsensä tunkea. Ei tulosta! Lopulta päätimme katsoa jok'ikisen paikan uudestaan periaatteella kerta kiellon päälle. Eihän kissa voi savuna ilmaan haihtua. Nyt löysimme tyytyväisen kissan nukkumasta divaanin petivaatelaatikosta ja helpotus oli suuri, melkein tippa tuli linssiin kun karvaisen kaverini sieltä syliini nostin. Kissa ihmetteli mikä on hassusti. Tämä sinänsä hassu juttu, että olin tuonkin paikan jo läpi katsastanut. Divaanin laatikko kuitenkin on sellainen, että istuinosaa pitää nostaa, jotta sinne tai sieltä jotain saa. Eli ei se itse olisi pois päässyt. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja kissa jatkoi uniaan nyt sängyn päällä.
Taas kerran muistui mieleeni, että kissojen kanssa saa olla normaalia tarkempi kaikissa "erikoistapauksissa", uteliaita kun ovat ja nenänsä joka soppaan tuppaavat pistää.
Tiiti, utelias unikissa
On se kumma, toiset ihmiset on vaan luotu elämään yöaikaan... nostan käteni ylös, kyllä, kuulun juuri siihen ryhmään.
Huomenna saan käyttööni äidiltäni saaman nimpparilahjan, kerrankin jotain hyödyllistä. Siivooja käytössä kokonaiset 5 tuntia (ei siis äitini). Tämmösiä lahjoja lisää, meillä on käyttöä näille. nimim.Ellei vaatteissani ole kissankarvoja, vaatteet eivät ole minun. Ja kodissa pätee sama sääntö, liian tiptop kodissa ei ole kotoisaa, mutta meillä se onkin turha pelko. Pieni epäjärjestys = Järjestys. ;o)
Laitan loppuun kuvasarjan Tiitusta, neidissä on linssiluteen vikaa... 
Että öitä!
Joskus nuorena tai lapsena opin seuraavan runonpätkän, joka mielestäni sopii mainiosti liittämääni kuvaan. Tiedä sitten muistanko ihan sanalleen oikein, mutta jotenkin näin se meni;
Olen pieni kissa
kevätpistoksissa.
Mietin tässä juuri,
aurinko on suuri.
Kun se kultasormillaan
talven turkkiin koskettaa,
kehräämään käy koko maa,
sekös kissaa naurattaa.
Pikku Tiitiäinen
Toukokuun lopussa ei enää kannata puhua talvesta, mutta aurinko on ainakin ajankohtainen miettimisen aihe näin kesän kynnyksellä.
Ps. Nyt on runo ilmeisesti ihan oikeassa muodossa avuliaan Liisan johdosta, Kiitos!
Elina Karjalaisen Uppo-Nallet ovat todella ihania kirjoja, mieleen on jäänyt monta runoa niistä ja tarinaa myös, kannattaa lukea. Lapset ja lapsenmieliset aikuiset tykkäävät ;)
-tiitu-No niin, kun aikansa yrittää niin jotain VOI tapahtuakin 
Luulen jokatapauksessa, että menee vielä kauan aikaa ennenkuin saan tämän blogin edes jonkinlaiseen muotoonsa... jos koskaan, mutta toivoahan aina voi.
Kuvassa alapuolella on muuten meidän pieni Tiitiäinen viime kesänä kun hän meille tuli. Tiitu on aivan ihana sylivaavi, edelleenkin ja ei varmaan tulisi ilman ihmistä juttuun alkuunkaan, niin seurallinen kissa hän on. Tiitu on syntyisin Riihimäen plikkoja.
Heksinki,
London,
Sarasota,
Dingo
nimenomaan VANHA Yö...
Bollywood-musiikkia meillä myös kuunnellaan paljon
